Arkea freinetkoulussa, osa 1

Miksi freinetkoulu eikä tavallinen koulu? Tähän kysymykseen olen saanut vastata lukemattomia kertoja siitä lähtien kun valitsimme lapsillemme kouluksi juuri freinetkoulun. Jonna aloitti koulunkäynnin "tavallisessa" eli kunnan koulussa ja ehti käydä siellä eka- ja tokaluokan. Kun Jeminan koulunaloitus tuli ajankohtaiseksi, päätimme siirtää molemmat freinetkouluun.

Mikä freinetkoulu on? Alla suora lainaus koulun sivuilta (www.raumanfreinetkoulu.org) freinetpedagogiikasta:

Freinetpedagogiikka on käytännön toimintaa

Se on näkemys pedagogisesta asennoitumisesta koulutyöhön, lapseen oppilaana, ihmiseen yhteiskunnan jäsenenä, kouluun yhteiskunnan osana.

Koska älykkyyttä on monta lajia, arvoa annetaan yhtälailla mm. taiteelliselle työskentelylle kuin äidinkielen ja matematiikankin oppimiselle. Erityistä tukea annetaan lasten itseilmaisulle ja elämyksellisyydelle.

Lapsi haluaa oppia, toimia ja vaikuttaa

Kasvattajien ensimmäinen tavoite on saada lapsi kiinnostumaan työstään ja omasta elämästään. Kouluissa opettajan tehtävänä on ohjaajana, kannustajana ja uusiin asioihin innostajana järjestää tähän mahdollisuus. Käytännön koulutyö järjestetään niin, että mielekäs työnteko on arkipäivää.

Työllä on hyvin suuri merkitys

Työnteon kautta syntyy arvoja ja ratkaistaan ongelmia. Oppimisen käsitteeseen liittyvät toiminnallisuus, omat kokemukset ja itsenäinen työnteko.

Tästä tekstistä on ehkä vielä hieman hankala päätellä, mitä arki freinetkoulussa on. Likimain kaikilla alun kysymyksen esittäneillä on ollut jonkinlainen mielikuva siitä, miten freinetkoulu eroaa kunnallisesta koulusta. Eri asia on, onko ennakkokäsitys ollut alkuunkaan totuutta vastaava.

Arki freinetkoulussa on joustavaa ja lapsilähtöistä. Opiskelu pohjautuu pitkälti tekemällä oppimiseen. Opetusta ei ole sidottu luokkahuoneisiin vaan mennään sinne opiskelemaan, missä parhaiten oppii. Esimerkiksi veden virtaamia on hyvä opetella joen rannalla ja kasvukerroksia metsässä. Näin sadonkorjuun aikana käydään kasvimaalla ja torilla. Opetusta ei myöskään ole jaettu täsmälleen kolmen vartin tuokioihin, vaan nekin joustavat tilanteiden mukaan. Jos luokka on levoton, eikä opetuksesta tule mitään, voidaan lähteä hetkeksi ulos tai vaikka puistoon asti rauhoittumaan.

Moni tuntuu ajattelevan, että freinetkoulussa vastuu opintojen etenemisestä siirretään oppilaalle. Tämä mielikuva tulee ehkä siitä, että koulussa annetaan maanantaina viikon työt ja jokainen oppilas tekee työnsä omaan tahtiin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei opettaja valvoisi työn etenemistä. Tehtävät tehdään perjantaihin mennessä tai sitten niitä jatketaan perjantaina koulun jälkeen läksyparkissa ja mahdollisesti vielä viikonloppuna kotona. Mielestäni tämä opettaa lapselle elämän kannalta todella tärkeää suunnitelmallisuutta ja vastuun ottamista omista töistä. Opetus etenee siis täysin valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaan. Opetustapa vain hieman eroaa perinteisestä.

Olen myös monesti saanut kuulla, että freinetkoulu ei sovi keskittymishäiriöisille tai vilkkaille lapsille. Mielestäni tämä on yksilöllistä. Meidän keskittymisvaikeuksistä kärsivälle tytölle freinetkoulu on osoittautunut todella hyväksi ratkaisuksi. Jos äidinkieli ei suju juuri sillä hetkellä, sen voi vaihtaa paremmin sujuvaan matikkaan ja palata äidinkielen pariin vaikka seuraavana päivänä kun keskittyminen onnistuu paremmin. Lisäksi luokasta poistuminen ja vaikka yhteisissä tiloissa rauhassa yksin istuminen on välillä auttanut keskittymään. Perinteisessä koulussa luokasta ei lähdetä kesken tunnin etsimään rauhallisempaa työtilaa. Mutta koska lapset (ja ihmiset ylipäätään) ovat yksilöitä, yhdelle hyvä ratkaisu ei välttämättä sovi toiselle.

Omaa valintaamme helpottivat myös tieto koulun omasta keittiöstä ja lähiruoan suosimisesta. Samoin koulun koko (noin 100 oppilasta) ja mainoslause "Kyläkoulu keskellä kaupunkia" tuntuivat omilta. Koulu tosiaan on kyläkoulu keskellä kaupunkia. Koulun sijainti on aivan loistava ja henkilökunta tuntee jokaisen lapsen nimeltä. Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä nykypäivänä.

Entäs sitten se matka. Lähikoulu sijaitsee meiltä noin puolen kilometrin päässä. Freinetkouluun matkaa on 6 kilometriä. Sitä matkaa lapset eivät pyöräile ympäri vuoden aamuin illoin, varsinkaan kun harkkoihinkin tarvisi jaksaa iltaisin mennä. Koulun aamuparkki on ollut pelastus. Kouluun saa mennä aamuisin jo seitsemän aikaan, mutta käytännössä olen vienyt tytöt kouluun kun menen itse töihin eli kahdeksan aikoihin. Maanantaisin ja perjantaisin nukumme välillä hiukan pidempään kun silloin koulu alkaa vasta vartin yli yhdeksän. Koulun jälkeen tytöt odottelevat paikallisbussia ja pääsevät sen kyydillä kotiin. Bussimatkailu on sujunut hyvin muutamaa myöhästymistä ja yhtä ilkeää kuskia lukuunottamatta. Harkkapäivinä mennään joko suoraan koulusta harkkoihin tai sitten ensin välipalalle siskoni luokse ja sitten sieltä harkkoihin. Koulun ja harkkojen välillä on sen verran vähän aikaa, että siinä ajassa ei ehdi bussilla kotiin. Koulussa on olemassa myös iltapäiväkerho, mutta sitä emme ole tarvinneet.

Opetussuunnitelman uudistuksen myötä perinteinen koulumalli lähenee aavistuksen freinetpedagogiikkaa, mutta on oletettavasti käytännössä silti vielä hyvin kaukana siitä. Paperiuudistuksen sijaan tarvittaisiin asennemuutosta ja se vaatii pitkän ajan. Olen silti iloinen, että perinteistäkin mallia ajetaan käytännönläheisemmäksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa joka koulussa tunnustetaan, että kaikki eivät opi paperista ulkoa lukemalla parhaiten vaan on olemassa myös muita oppimistapoja. Itse lähinnä harmittelen sitä, ettei Raumalla ole freinetkoulussa yläluokkia.

Tulipa pitkä teksti. Silti jäi vielä monta asiaa kertomatta mahtavasta kyläkoulusta keskellä parasta kaupunkia. Palaan siis taatusti vielä myöhemminkin asiaan.

Luokkatilat ovat mukavan avoimet sisäikkunoiden ansiosta.

Projektit voivat olla myös koko koulun yhteisiä, kuten tässä.

Pihallakin on tilaa ja tekemistä vaikka ollaan keskellä kaupunkia.