Islantilaisneule vauvalle

Innostuin hieman islantilaisista neulemalleista syksyllä ja tilasin kirjan itselleni. Ensimmäiseksi puikoille pääsi joululahjaksi mennyt paita esikoiselle. Tämä paita on kuvaamatta, mutta saattaa vielä joskus päätyä blogiinkin.

Vauvalle neuloin nyt keväällä paidan, mutta mitoitin sen niin, että se olisi sopiva loppukesästä/alkusyksystä. Lanka on Adlibriksen lettlopia eli 100% villaa ja hyvin karkeaa. Toisaalta tämä toiminee hyvin juurikin loppukesän viileydessä takin tilalla. Päällyspaidaksi tämä onkin tarkoitettu eikä käytettäväksi paljasta ihoa vasten.

Minusta värien valitseminen on aina vaikeaa lankoja valitessa. Varsinkin kun tilaa netistä eikä voi olla satavarma, että värit täsmäisivät kuviin. Aina vähän jännittää, että mitä tuli tilattua ja sopivatko ne sittenkään yhteen. Tällä kertaa onnistuin mielestäni melko hyvin. Tosin pari väriä olin ajatellut tilausvaiheessa eripäin, mutta muutin suunnitelmaa kun aloin neuloa.

Molempien paitojen jämälangoista syntyi vielä itselleni lapaset odottamaan syksyä. Tuli niin paksut ja tiiviit, että pitävät varmasti hyvin myös tuulta. Langat tuli käytettyä hyvin tarkasti eikä jämälankoja enää lapasten jälkeen juuri jäänyt.

Paratiisin luontopolku

Vallitsevan tilanteen takia museovierailut loppuivat lyhyeen ja nyt on keskitytty ulkoiluun. Olemme tehneet omalla pihalla pihatöitä, lenkkeilleet vaunujen kanssa kaupungilla, käyneet metsäretkillä ja pyöräilykin on pikkuhiljaa päästy starttaamaan.

Tänään kävimme luontopolulla Harjavallassa asti. Siellä on aivan ihana Paratiisin luontopolku, joka lähtee voimalaitokselta ja kiertää Satalinnan pihapiirin läpi. Lenkin pituudeksi tuli 6,5 kilometriä mikä on melko paljon luontopolulta. Tai itselleni tulee luontopolusta mieleen sellainen pieni kilometrin - kahden helppokulkuinen happihyppely-lenkki. Tässä lenkissä on hieman enemmän haastetta ja mielenkiintoa kuin kuvitelmissani satakuntalaisista luontopoluista.

Polku lähtee tosiaan Nakkilan ja Harjavallan rajalla sijaitsevan voimalaitoksen välittömästä läheisyydestä. Alku- ja loppumatka polusta kuljetaan samaa reittiä, mutta suurin osa matkasta muodostaa lenkin niin, ettei tarvitse samoja maisemia katsella.

Reitti ei ole esteetön ja vaatii kohtalaista kuntoa lenkkeilijältä. Kävimme ensimmäisen kerran polulla pari vuotta sitten ja siitä tiesimme, että vaunuilla ei ole mitään asiaa polulle. Laitoimme vauvan tulaan ja tiesimme jo lähtiessä, että paikoitellen pitää olla tarkka askelistaan. Polkua oli kunnostettu sitten edellisen käyntimme ja pahimmat kohdat oli saatu parannettua. Vieläkin löytyy korjattavia kohtia esim. liian märkiä kohtia on vielä muutamia. Plussaa uusista, selkeistä reittimerkeistä. Enää ei tarvinnut arpoa risteyksissä, että mihin päin reitti jatkuu vaan oranssit merkit näkyivät ja löytyivät helposti.

Matkan varrella on portaita, voimalaitoksen aluetta, jokimaisemaa, harjuja, lehtoja, puroja, suota, peltoa, sairaalan alue, majavien tekosia, pitkospuita ja muutamia penkkejä sekä yksi kunnollinen eväspaikka. Ainoa miinus on, että tulistelupaikkaa ei ole lainkaan. Maiseman vaihtuvuus on todella suurta ja se pitää mielenkiinnon yllä koko matkan. Edes pieni pätkä edestakaisin kuljettavaa polkua ei tunnu tylsältä, koska maisema on hyvinkin erilainen voimalaitokselta poispäin ja sitä kohti.

Hieno polku ja jos kaipaa luontoretkeilykohdetta Satakunnan alueella niin tämä on kyllä suosittelun arvoinen!