Lintutorni ja eväsretki

Kävimme jokin aika sitten Kauklaisten lintutornilla ja samalla myös Vannaskorven kodalla. Uusia paikkoja kumpikin meille kaikille. Ensin suuntasimme lintutornille. Sinne löytyi yllättävän helposti, vaikka esim. virallinen parkkipaikka jäi huomaamatta mennessä. Matka autolta lintutornille tuntui lyhyemmältä kuin mitä virallinen metrimäärä sanoi. Sinä päivänä tuuli todella kovasti emmekä olleet kauaa lintutornilla. Bongaussaldokin jäi pariin joutseneen.

Kodan löytäminen oli hieman hankalampaa. Luulimme ensin, että kannattaa siirtyä autolla hieman lähemmäs mutta lähempää ei enää löytynytkään hyvää paikkaa parkkeerata autoa. Käänsimme auton takaisin ja jätimme sen lintutornin parkkipaikalle. Kodalle piti kävellä ensin kylätietä pitkin, mutta onneksi ei kovin pitkää matkaa. Isolta tieltä osoitti selkeä kyltti kohti metsää mutta sen jälkeen kylttejä oli hieman vähänlaisesti. Matkalla silmään osui muutama Kirkkopolku -niminen kyltti ja tämä jäi mietityttämään, että mikähän polku se mahtoi olla. Merkitty reitti ilmeisesti, mutta en löytänyt äkkiseltään mitään tietoa asiasta.

Kodalla oli mahdollista tulistella sekä sisällä että ulkona. Päädyimme laittamaan nuotion ulos vaikka tuuli olikin melkoinen. Makkaroita paistaessa tuli sitten kauhea vilu kun kävelymatkalla hankittu hiki laski ja tuuli alkoi päästä vaatteiden läpi. Jälkkärikahveille siirryimmekin kodan sisälle.

Islantilaisneule vauvalle

Innostuin hieman islantilaisista neulemalleista syksyllä ja tilasin kirjan itselleni. Ensimmäiseksi puikoille pääsi joululahjaksi mennyt paita esikoiselle. Tämä paita on kuvaamatta, mutta saattaa vielä joskus päätyä blogiinkin.

Vauvalle neuloin nyt keväällä paidan, mutta mitoitin sen niin, että se olisi sopiva loppukesästä/alkusyksystä. Lanka on Adlibriksen lettlopia eli 100% villaa ja hyvin karkeaa. Toisaalta tämä toiminee hyvin juurikin loppukesän viileydessä takin tilalla. Päällyspaidaksi tämä onkin tarkoitettu eikä käytettäväksi paljasta ihoa vasten.

Minusta värien valitseminen on aina vaikeaa lankoja valitessa. Varsinkin kun tilaa netistä eikä voi olla satavarma, että värit täsmäisivät kuviin. Aina vähän jännittää, että mitä tuli tilattua ja sopivatko ne sittenkään yhteen. Tällä kertaa onnistuin mielestäni melko hyvin. Tosin pari väriä olin ajatellut tilausvaiheessa eripäin, mutta muutin suunnitelmaa kun aloin neuloa.

Molempien paitojen jämälangoista syntyi vielä itselleni lapaset odottamaan syksyä. Tuli niin paksut ja tiiviit, että pitävät varmasti hyvin myös tuulta. Langat tuli käytettyä hyvin tarkasti eikä jämälankoja enää lapasten jälkeen juuri jäänyt.

Paratiisin luontopolku

Vallitsevan tilanteen takia museovierailut loppuivat lyhyeen ja nyt on keskitytty ulkoiluun. Olemme tehneet omalla pihalla pihatöitä, lenkkeilleet vaunujen kanssa kaupungilla, käyneet metsäretkillä ja pyöräilykin on pikkuhiljaa päästy starttaamaan.

Tänään kävimme luontopolulla Harjavallassa asti. Siellä on aivan ihana Paratiisin luontopolku, joka lähtee voimalaitokselta ja kiertää Satalinnan pihapiirin läpi. Lenkin pituudeksi tuli 6,5 kilometriä mikä on melko paljon luontopolulta. Tai itselleni tulee luontopolusta mieleen sellainen pieni kilometrin - kahden helppokulkuinen happihyppely-lenkki. Tässä lenkissä on hieman enemmän haastetta ja mielenkiintoa kuin kuvitelmissani satakuntalaisista luontopoluista.

Polku lähtee tosiaan Nakkilan ja Harjavallan rajalla sijaitsevan voimalaitoksen välittömästä läheisyydestä. Alku- ja loppumatka polusta kuljetaan samaa reittiä, mutta suurin osa matkasta muodostaa lenkin niin, ettei tarvitse samoja maisemia katsella.

Reitti ei ole esteetön ja vaatii kohtalaista kuntoa lenkkeilijältä. Kävimme ensimmäisen kerran polulla pari vuotta sitten ja siitä tiesimme, että vaunuilla ei ole mitään asiaa polulle. Laitoimme vauvan tulaan ja tiesimme jo lähtiessä, että paikoitellen pitää olla tarkka askelistaan. Polkua oli kunnostettu sitten edellisen käyntimme ja pahimmat kohdat oli saatu parannettua. Vieläkin löytyy korjattavia kohtia esim. liian märkiä kohtia on vielä muutamia. Plussaa uusista, selkeistä reittimerkeistä. Enää ei tarvinnut arpoa risteyksissä, että mihin päin reitti jatkuu vaan oranssit merkit näkyivät ja löytyivät helposti.

Matkan varrella on portaita, voimalaitoksen aluetta, jokimaisemaa, harjuja, lehtoja, puroja, suota, peltoa, sairaalan alue, majavien tekosia, pitkospuita ja muutamia penkkejä sekä yksi kunnollinen eväspaikka. Ainoa miinus on, että tulistelupaikkaa ei ole lainkaan. Maiseman vaihtuvuus on todella suurta ja se pitää mielenkiinnon yllä koko matkan. Edes pieni pätkä edestakaisin kuljettavaa polkua ei tunnu tylsältä, koska maisema on hyvinkin erilainen voimalaitokselta poispäin ja sitä kohti.

Hieno polku ja jos kaipaa luontoretkeilykohdetta Satakunnan alueella niin tämä on kyllä suosittelun arvoinen!

Laskiaistiistain museovierailu

Projekti: lähimuseot tutuiksi. Tänään se alkoi. Satakunnassa on lukuisia museoita ja olen käynyt niistä vain muutamassa. Porin ja Harjavallan museoissa on tullut käytyä viime vuosina, mutta muualla ei juurikaan. Rauman museoista vain Merimuseo on tullut aikuisiällä tutuksi. Museokortin käyttäjänä tämä alkoi pikkuhiljaa ärsyttää itseäni ja päätin, että nyt on aika alkaa tutustua myös lähellä oleviin museoihin. On suorastaan häpeällistä, että olen käynyt Helsingin keskustan museoissa lukuisia kertoja viime vuosina, mutta kotiseudun museot ovat jääneet likimain täysin väliin.

Tänään päätimme mennä Marelaan, laivanvarustajan kotiin. Rauman historiaan liittyy hyvin vahvasti merenkulku ja meri, merimiehet ja laivat näkyvät muuallakin kuin itse merimuseossa. Marela sijaitsee keskustassa, aivan Kalatorin laidalla. Museo on laivanvarustajan kotina ja toimistona toiminut rakennus. Irtaimisto ei ole alkuperäinen vaan se on koottu muualta aikaan ja tyyliin sopivaksi. Kodin eri huoneista ja niiden käyttötarkoituksesta on kerrottu jokaisen huoneen kohdalla. Lisäksi tietoa löytyy yksittäisistä esineistä ja henkilöistä.

Tämän aurinkovarjon alkuperästä museo ottaa mielellään vihjeitä vastaan

Museossa itseäni kiehtoi eniten erilaiset takat ja uunit. Ne olivat toinen toistaan kauniimpia ja yksityiskohtaisempia. Myös tapetit ja käyttötavarat kiinnostivat. Merikapteenien matkamuistot olivat mielenkiintoisia ja osittain myös ällöttäviä. Jotkin huonekalut olivat niin kauniita, että voisin ottaa kotiinkin vastaavan. Lapsille museossa oli yksi huone, jossa oli tehtäviä ja tutkittavaa. Olisin kaivannut lasten huomioimista myös muissa huoneissa edes jollain tasolla.

Mielettömiä yksityiskohtia

Strutsi, kiinalaisia, jääkarhu ja intialaisia. 

Vaihtuvana näyttelynä oli nyt nypläykseen ja Rauman pitseihin keskittynyt näyttely. Yllätyin pitsien valtavasta määrästä. Näyttelyssä oli myös kerrottu 1800-luvun pitsinnyplääjistä. Uskomatonta, että täällä on silloin ollut naisilla oma ammatti, jota he ovat harjoittaneet miesten ollessa merillä. Pormestari on pitänyt kirjaa nyplääjistä ja pitsimallit ovat olleet tarkasti varjeltuja.

Pieni, mutta mielenkiintoinen ja kaunis museo. Nyt on kotikaupungin museokierros aloitettu, toivottavasti se saa pian jatkoa. Koska museo aukesi vasta kahdeltatoista, ehdimme käydä kahvilla ennen kulttuuria. Laskiaistiistai vaati ehdottomasti laskiaispullan!