Kesäkuun kiireitä

Odottavan aika on pitkä, niin sitä sanotaan. Tällä hetkellä olen osittain samaa mieltä ja osittain en. Kesäkuu vilahti toisaalta ohi aivan huomaamatta mutta samalla odotan heinäkuun puolta väliä kuin nousevaa kuuta.

Kesäkuun aikana tehtiin asuntokauppoja sekä myynnin että oston merkeissä. Tietysti ennen kauppoja oli lopulliset lainaneuvottelut ja kuntotarkastus myytävästä talosta. Suunnilleen kaikki vakuutukset piti neuvotella uusiksi ja autokin vaihtui kuun alkupuolella. Esikoinen aloitti mopokortin suorittamisen ja kävi rippileirin. Konfirmaatio olikin sitten kuun viimeinen päivä. Kaiken säätämisen ohessa ehdittiin käydä kesäteatterissa ja juhlia juhannusta. Oli myös yhdet ylioppilasjuhlat, omat synttärini ja yksi asuntomurto. Sanoisin näin jälkikäteen, että ihan riittävästi ohjelmaa yhdelle kuukaudelle.

Ylioppilasjuhlalook

Oma taloni saatiin myytyä kesäkuussa ja samalla saimme tehtyä kaupat uudesta, yhteisestä kodista. Kun oli loppusyksystä asti odoteltu, että jotain tapahtuu, niin nyt sitten tapahtui kertarytinällä oikein urakalla. Hiukan sitä nyt osasi aavistaa, että sitten kun tapahtumaan alkaa talokauppojen osalta niin päästään myös nopeasti maaliin. Yllättäen tuli kuitenkin uuden talomme vapautumisaika, joka oli lopulta vain vajaa 3 viikkoa kaupanteosta. Ihan lähipäivinä päästään siis jo muuttamaan. Onneksi muutolle on varattu aikaa ja nykyisen talomme avaimet pitää luovuttaa vasta reilusti myöhemmin. Talokaupat työllistävät vielä heinäkuussakin kun molemmista on loppukauppasummien maksut ja tietysti itse muutto. Stressi sinällään näiden osalta on vähentynyt huomattavasti kun kaikki paperit on allekirjoitettu ja asiat ja päivämäärät on sovittu ja lyöty lukkoon.

Pieni juhlaheti talokauppojen kunniaksi

Uuden auton hankinta oli väistämätöntä, koska edelliseen ei mahtuneet vaunut penkkejä kaatamatta saati vauvan turvakaukalo + neljä muuta kyytiläistä. Autokaupat tehtiin jo toukokuun puolella, mutta auto oli luovutusvalmiina vasta kesäkuussa. Auton vaihtoon ei liittynyt ainakaan omalta osaltani stressiä ja vaikka päädyimme kummallekin tuntemattomaan automerkkiin, olemme olleet todella tyytyväisiä hankintaan. Jos muistan/ehdin/jaksan niin kirjoittelen jossain välissä hieman kokemuksia Skodasta.

Tuliterä auto ja ylpeä omistaja

Juhannustorstaina tytöt tulivat Raumalle, esikoinen suoraan riparilta kaikkine tavaroineen. Talokaupat oli juuri lyöty lukkoon ja sen kunniaksi juotiin kuohuvaa ja syötiin britakakkua. Juhannusaatto meni perinteisesti vanhempieni luona grillaten, saunoen ja uiden. Kuopuksen toive kalastamaan pääsemisestä saatiin myös toteutettua juhannuksena kun pääsimme lauantaina miehen veljen vuokraamalle mökille. Kovaksi yltynyt tuuli asetti tosin hieman jännitystä ja haastetta soutuveneellä kalastamiseen mutta pääsiväthän nuo innokkaat silti hieman kokeilemaan. Saalis jäi kyllä haaveeksi tällä kertaa.

Juhannusaaton ruokailua, kuvasta puuttuu kaikki grillissä ollut ruoka sekä jälkkäriletut

Juhannussunnuntaina saimme illalla tiedon, että miehen omistamaan taloon oli murtauduttu. Sitä sai sitten lähteä selvittämään ja yötä myöten sillä reissulla menikin. Onneksi ei ollut paikkoja rikottu muutamaa ikkunaa enempää ja ryöstösaaliskin oli vain alkoholipitoista sorttia. Pientä ekstrastressiä tämäkin aiheutti ja yllättävän hankalasti ja hitaasti on käynyt asioiden hoito tuon jälkeen. Täytyy vain todeta, että onneksi ei ole talvi eikä asuta talossa, sillä vakuutusyhtiöllä on kestänyt jo luvattoman kauan antaa lupa korjata ikkunat.

Mukava päätös juhannukselle

Esikoisen "järjestämää" ohjelmaa oli kesäkuussa alkanut mopokoulu sekä ripari + juhlat. Mopokoulu jatkuu edelleen ja aiheuttaa vieläkin hieman stressiä. Lähinnä siksi, että tytär suorittaa opetusta Raumalla ja kortti pitäisi saada suoritettua ennen koulujen alkua jotta käsittelykokeen takia ei tarvitse olla pois koulusta. Ensi viikolla onneksi asiat etenevät senkin suhteen ja toivottavasti saadaan teoriakoeaika varattua.

Rippikoulun tytär kävi Lempäälän seurakunnassa ja siellä leiri kesti 9 päivää. Puolessa välissä oli vierailupäivä ja siellä pääsin käymään oman äitini ja isäni kyydillä. Oli ihana nähdä, että tytär viihtyy leirillä ja oli löytänyt seuraa. Hän ei tuntenut leirille mennessä ketään mutta meni silti reippaasti ja avoimin mielin mukaan. Hän oli vapaaehtoinen likimain kaikessa missä sellaista tarvittiin ja sen seurauksena kantoi kirkossa ristiä ja on lähdössä myös isoseksi ensi vuonna. Ihailtavaa rohkeutta, ei musta itsestäni olisi ikinä ollut tuollaiseen.

Konfirmaatio oli tosiaan kuukauden viimeisenä sunnuntaina ja tietysti kirkon aikataulun mukaan klo 10. Saimme lähteä kotoa ennen seitsemää, jotta saisimme istumapaikat kirkosta ja näkisimmekin vielä jotain. Kirkon jälkeen vietettiin juhlaa esikoisen kotona Viialassa. En osallistunut juhlajärjestelyihin, mutta stressasin silti hyvinkin kiitettävästi. Juhlapäivänä sain kuitenkin todeta hermoilleeni aivan turhaan (taas!), sillä kaikki sujui hyvin ja mikä tärkeintä, tytär oli tyytyväinen juhlapäiväänsä.

Onneksi kesäkuu on nyt ohi ja heinäkuun puolen välin paikkeilla ollaan jo toivottavasti selvitty muutostakin. Muutama työpäivä enää ja sitten saan jäädä äitiysvapaalle, sekin helpottaa omia kiireitäni ja vähentää stressiä. Vauvan saapuminen sen sijaan lähenee hirvittävän nopeaa tahtia eikä sitä oikein ole ehtinyt tajuamaankaan vielä. Muuttotavaroita pakatessa tuli mieleen, että ehkä pitäisi jo pestä vauvan vaatteet valmiiksi ja pakata jotain sairaalakassiakin. Tuntuu kesä vilahtavan ohi niin ettei ehdi itse mukaan lainkaan.

Ehti tuo mahakin hieman kasvaa kesäkuun aikana