Ehdokkaana kuntavaaleissa

Olen mukana kuntavaaleissa Suomen Keskustan ehdokkaana Raumalla. Ajattelin julkaista tänne blogiin muutaman itselleni tärkeimmän asian ihan omina kirjoituksinaan. Tässä postauksessa kerron kuitenkin ensin itsestäni.

Olen kohta 35-vuotias paljasjalkainen raumalainen. Perheeseeni kuuluu miehen lisäksi lapset 17v, 15v ja vajaa 2v sekä kaksi kissaa. Olemme kohta kaksi vuotta asuneet Nummella ja viihdymme täällä todella hyvin. Ihanaa kun kaikki on lähellä ja kävellen/pyörällä pääsee nopeasti paikasta toiseen. 

Aloitin viime kesän lopussa yrittäjänä Ruokapuoti Lumossa. Sitä ennen olin melkein 10 vuotta kirjanpitäjänä. Yrittäjyys on ollut haaveeni pitkään ja nyt oli sopiva hetki kokeilla siipiään siinä lajissa. Helppoa se ei ole ja tämä vuosi onkin mennyt opetellessa kannattavia toimintatapoja. 

Harrastuksia minulla olisi tusinoittain jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja. Tällä hetkellä työn lisäksi aikaa vie eniten koti ja lapset, mutta hyvin ehdin silti tehdä omiakin juttujani. Käsitöistä pidän todella paljon ja neulottua tulee jatkuvasti. Täällä blogissa olen välillä joitain neuleita esitellytkin, suurin osa jää silti kokonaan kuvaamatta. Varsinkin sukkia tulee tehtyä sen verran paljon ja rutiinilla etten ole saanut aikaiseksi kuvailla niitä juurikaan. 

Lenkkeily, jooga, pyöräily, luontoretkeily ja uutena sup-lautailu ovat lempijuttujani liikunnan saralla. Jonkin verran tuli käytyä ryhmäliikuntatunneilla ennen koronaa mutta se on jäänyt taas syksyn jälkeen kokonaan. Green card löytyy myös mutta katsotaan sitten joskus 30 vuoden päästä jos vaikka ehtisi kentälle pelaamaan. 

Kirjoittaminen on aina ollut itselleni tapa rentoutua ja saada ajatukset selkiytymään. Välillä kirjoitan omaksi iloksi mutta useimmiten tekstit päätyvät myös blogiin. Politiikkaa harrastin jokunen vuosi sitten ahkerammin mutta elämä vei hetkeksi pyörteisiinsä niin, ettei aikaa riittänyt mihinkään. Nyt on taas intoa ja tarmoa aiemman tapaan.

Minulle tärkeitä arvoja ovat tasa-arvo, kunnioitus ja ekologisuus. Tulevaisuudessa valtteja ovat kaikenlainen tasa-arvo, toisten ihmisten ja luonnon sekä eläinten huomioiminen ja kestävämpi kehitys kaikessa. Uskon parempaan huomiseen siinä, että tasa-arvoisuus olisi joskus arkipäivää kaikkialla ja yltiöpäinen liikakuluttaminen ja luonnonvarojen tuhlaaminen tulisi tiensä päähän. 

Tehdään yhdessä Raumasta kestävämmän kehityksen kaupunki!

Kuvat: Maiju Mäkinen

Kesäpaita Soldotna Crop

Olen pitkään ihaillut Soldotna crop -paitaa ja viimein sain aikaiseksi hankkia ohjeen siihen. Langat tuli hankittua pikapikaa yhtenä lauantai-iltana Prismasta ja ovat siksi väriltään mitä ovat. Lankana siis Novita Cotton Soft.  Lankana tämä on kyllä todella kiva, värit eivät vain ole ihan just sitä mitä haluaisin. Seuraavaan paitaan sitten jotain muuta väriä.

Innostus tähän paitaan on saanut alkunsa Hupsistarallaan blogista Siellä näitä vastaavia paitoja on vilahdellut jo useampi. Ohje on ravelrystä. 

Noin 10 tunnin istuminen Tyksissä oli tuottoisaa muutenkin kuin sairaanhoidolliselta kannalta ja siellä valmistui kaarroke. Loppuosan neulominen saikin hetken odottaa kun taaperon paita oli kesken ja parit sukatkin tuli tehtyä välissä. Muiden keskeneräisten töiden valmistuttua paita pääsi taas puikoille ja valmistui tosi nopeasti. 

Paita on ohjeen mukaan nimensä veroisesti crop-mittainen mutta tein siitä aika paljon pidemmän. Seuraava paita saa myös olla ainakin yhden koon pienempi, tästä tuli melko reilu. Kiva kesäpaita joka tapauksessa ja varmasti tulee käytettyä!

Valitusvirsi

Mites sitä sanotaan, että paskan määrä on vakio mutta välillä sitä vaan on enempi ja välillä vähän vähemmän. Siltä tässä taas on tuntunut koko kevään. Hetkellisesti jo näyttää, että ollaan menossa kohti vähemmän paskaisia aikoja mutta sitten taas tulee kunnon saavillinen niskaan. 

Jos jotain hyvää tässä muutaman vuoden aikana olen oppinut, niin ainakin osaan paremmin iloita pienistä hetkistä. Vaikka kuinka toivottomalta toisinaan on tuntunut, niin silti sieltä suosta on päästy ylös kun on vielä jotain mistä jaksaa iloita. Tämä siis toivon pilkahduksena kaikille, joilla on toisinaan tai jatkuvasti sama fiilis ettei mistään tule mitään ja kaikki paska kaatuu omaan niskaan. Toisille sitä kakkaa vaan jaetaan enemmän kuin toisille. 

Tuossa kukkapenkkiin konkreettista lantaa levittäessä tuli mieleen, että pitäisi itsekin osata ottaa se kaikki paska kasvuksi ja voimaksi itselle. Siitä ne kukatkin ponnistavat kohti aurinkoa. Kai sitä kasvaa itse koko ajan vahvemmaksi ja varmemmaksi kun joutuu kohtaamaan jatkuvasti vastoinkäymisiä. Pää pitää onneksi huolen siitä, että liian kovaksi ei pääse tulemaan. Aina välillä se hajottaa koko pakkaa ja meinaa oma korttitalo sortua, mutta jostain sitä voimaa vaan saa lisää ja jaksaa koota uudelleen itsensä. 

Viimeisen puolentoista vuoden aikana on tullut tutuksi niin lastensuojelu, lastenvalvoja, mielenterveyspoli ja vähän -osastokin, lastenpoli, oikeusaputoimisto, ensiapu sekä Raumalla että Porissa, kirurgien palvelut Tyksissä ja Satasairaalassa sekä Rauman perhekeskus. Näihin jossain määrin liitännäisesti on tutustuttu myös luusiirteisiin, pakko-oireisiin, syömishäiriöihin, elatusmaksuihin ja oppivelvollisuuden suorittamiseen. Mukana on tietysti kulkenut koko ajan vanhat tutut masennus-ahdistus yms. ystävämme.

Eikä nyt saa käsittää väärin, nämä luettelemani asiat eivät sentään koske vain yhtä ihmistä. Jostain syystä kaikki nämä vain ovat yhden ihmisen hoidettavissa ja sen takia kasaantuvat hivenen omille hartioilleni. Enkä tietenkään ole kaikkea yksin hoitamassa, onhan minulla ihana aviomies ja perhe sekä ystävät tukena. Käytännön asiat on silti hoidettava itse, sitä kun ei katsota hyvällä jos pyydän jotakuta muuta menemään lastenvalvojan juttusille puolestani. 

Jottei arki olisi liian kevyttä, niin saimme haudata saman viikon aikana sekä kissan että isoisäni. Samalle viikolle sattui sopimaan vielä yhden lapsen flunssa joka tietysti tarkoitti koronatestiä ja tulosten odottamista. 

Miten kaikesta sitten selviää järjissään? En osaa sanoa vielä, mutta ainakin uskon itse siihen, että jonain päivänä asiat alkavat sujua hivenen helpommin. Niin kauan, kun yhtään täysin parantumatonta sairautta ei osu kohdalle, niin uskoisin kaiken olevan hoidettavissa ja parempien aikojen odottavan nurkan takana. Tällä hetkellä yritän iloita kaikista ihanista asioista kuten säästä, käsitöistä ja aivan valloittavan suloisesta taaperosta, joka ilahduttaa meitä kaikkia riemullaan. Työ on myös sellaista, joka voimaannuttaa itseäni vaikka se stressaakin samalla todella paljon. Silti on aivan ihanaa kun on työ, johon on mukava mennä. 

Better days are coming.