Laskiaistiistain museovierailu

Projekti: lähimuseot tutuiksi. Tänään se alkoi. Satakunnassa on lukuisia museoita ja olen käynyt niistä vain muutamassa. Porin ja Harjavallan museoissa on tullut käytyä viime vuosina, mutta muualla ei juurikaan. Rauman museoista vain Merimuseo on tullut aikuisiällä tutuksi. Museokortin käyttäjänä tämä alkoi pikkuhiljaa ärsyttää itseäni ja päätin, että nyt on aika alkaa tutustua myös lähellä oleviin museoihin. On suorastaan häpeällistä, että olen käynyt Helsingin keskustan museoissa lukuisia kertoja viime vuosina, mutta kotiseudun museot ovat jääneet likimain täysin väliin.

Tänään päätimme mennä Marelaan, laivanvarustajan kotiin. Rauman historiaan liittyy hyvin vahvasti merenkulku ja meri, merimiehet ja laivat näkyvät muuallakin kuin itse merimuseossa. Marela sijaitsee keskustassa, aivan Kalatorin laidalla. Museo on laivanvarustajan kotina ja toimistona toiminut rakennus. Irtaimisto ei ole alkuperäinen vaan se on koottu muualta aikaan ja tyyliin sopivaksi. Kodin eri huoneista ja niiden käyttötarkoituksesta on kerrottu jokaisen huoneen kohdalla. Lisäksi tietoa löytyy yksittäisistä esineistä ja henkilöistä.

Tämän aurinkovarjon alkuperästä museo ottaa mielellään vihjeitä vastaan

Museossa itseäni kiehtoi eniten erilaiset takat ja uunit. Ne olivat toinen toistaan kauniimpia ja yksityiskohtaisempia. Myös tapetit ja käyttötavarat kiinnostivat. Merikapteenien matkamuistot olivat mielenkiintoisia ja osittain myös ällöttäviä. Jotkin huonekalut olivat niin kauniita, että voisin ottaa kotiinkin vastaavan. Lapsille museossa oli yksi huone, jossa oli tehtäviä ja tutkittavaa. Olisin kaivannut lasten huomioimista myös muissa huoneissa edes jollain tasolla.

Mielettömiä yksityiskohtia

Strutsi, kiinalaisia, jääkarhu ja intialaisia. 

Vaihtuvana näyttelynä oli nyt nypläykseen ja Rauman pitseihin keskittynyt näyttely. Yllätyin pitsien valtavasta määrästä. Näyttelyssä oli myös kerrottu 1800-luvun pitsinnyplääjistä. Uskomatonta, että täällä on silloin ollut naisilla oma ammatti, jota he ovat harjoittaneet miesten ollessa merillä. Pormestari on pitänyt kirjaa nyplääjistä ja pitsimallit ovat olleet tarkasti varjeltuja.

Pieni, mutta mielenkiintoinen ja kaunis museo. Nyt on kotikaupungin museokierros aloitettu, toivottavasti se saa pian jatkoa. Koska museo aukesi vasta kahdeltatoista, ehdimme käydä kahvilla ennen kulttuuria. Laskiaistiistai vaati ehdottomasti laskiaispullan!

Vauva-arkea

Hän saapui elämäämme mullistamaan elokuussa ja ihmetyttää meitä nyt joka ikinen päivä kasvullaan, tempuillaan ja taidoillaan. Paljon on arkemme muuttunut muutenkin sitten kesän, mutta suurin muutos on ollut uusi perheenjäsenemme.

Alku tuntui hankalalta. Vauvalla oli bilirubiinit koholla ja niitä seurattiin verikokeilla. Saimme valohoitolaitteen kotiin välillä vuorokaudeksi tai kahdeksi, jonka jälkeen piti käydä labrassa seurannassa. Tilanteesta riippuen menimme joko takaisin sairaalaan, jotta vauva pääsi tehokkaampaan valohoitoon tai saimme lopettaa kotihoidon seuraavan päivän verikokeisiin asti. Tilanne muuttui useasti ja nopeasti, juuri kun oli saanut lopettaa hoidon ja piti olla vain varmistuslabrat, niin arvot nousivat taas ja saikin mennä osastolle. Vaiva nyt sinällään on pieni ja helppohoitoinen, mutta tuoreilla vanhemmilla tämäkin nostaa stressiä yllättävän paljon. 1,5 viikkoa kesti seuranta ennen kuin vauvan arvot todettiin hyviksi. 

Tästä selvittyämme lähdimmekin sitten Leville, kuten edellisestä postauksesta voi lukea. Vasta reissun jälkeen pääsimme aloittamaan niin kutsutun normaalin arjen. Vauva söi ja nukkui hyvin. Imettäminen sujui ja sujuu edelleen kohtuullisen hyvin. Olemme pitäneet rytmistä kiinni ihan alkumetreiltä asti. Vauva herää aamulla klo 8-9 välillä, nukkuu tarvittaessa aamupäivällä noin puolen tunnin torkut, syö lounaan ja menee päiväunille ulos puolen päivän maissa. Alkuun hän nukkui neljästä viiteen tuntia iltapäivisin, nyt puolivuotiaana kahdesta neljään tuntia. Päikkäreiden jälkeen on tietysti ruoka-aika ja sen jälkeen leikitään/kyläillään/hoidetaan kotitöitä ja kaikkea muuta mitä nyt normaaliin elämään kuuluu. Samat hommat voidaan tehdä myös aamupäivällä. Illalla hän voi myös tarvittaessa ottaa pienet tirsat ja yöunille hän menee kahdeksan aikoihin.

Ja sitten ne yöheräämiset, niitä aina kysytään ja usein vähän harmitellaan kun sellaisia joutuu kestämään. Meidän vauvamme herää syömään 1 tai 2 kertaa yössä. Sama rytmi on pitänyt ihan kotiutumisesta asti. Olemme miehen kanssa jakaneet yöhommat niin, että minä syötän (koska imetys) ja mies hoitaa vaipanvaihdon ja vahtii, että vauva jatkaa nukkumista ja peitto on päällä yms. mitä on hyvä tarkistaa ennen kuin itse jatkaa unia. Tietysti silloin, kun mies on yön töissä, hoidan itse kaiken. Väsyttääkö? No ehkä jonkun verran, mutta ei pahasti. Harvemmin ottaa päähän nousta keskellä yötä syöttämään. Ja jos noustessa ketuttaakin, niin noin viiden minuutin päästä se on jo unohtunut. Nautin suunnattomasti meidän kahdenkeskisistä yösyönneistä. Tai hän syö, en minä. Minä vain katson kun toinen on niin keskittynyt syömiseen ja nauttii vain olostaan siinä sylissä peiton alla. Päivisin on huomattavasti enemmän menoa ja meininkiä, niin vauva ei malta samalla tapaa keskittyä syömiseen. Eikä tilanne muutenkaan ole koskaan päivällä yhtä rauhallinen ja seesteinen.

Alkuun vauvan kanssa oli helppo käydä kyläilemässä ja melkein missä vain, koska hän nukkui lähestulkoon missä tahansa ja syöminenkin onnistui helposti. Nyt kun hän on hieman kasvanut ja ympäröivä maailma kiinnostaa eri tavalla, jää päiväunet kakkosiksi kun olisi muuta katseltavaa. Tällä viikolla kävimme esim. Turussa ja olin hieman kaavaillut, että lähdetään keskustaan kun vauva menee päiväunille ja hän saa siis nukkua rattaissa rauhassa. Nukkuihan hän; kävelymatkan kummiensa luota keskustaan ja takaisin, noin 30min/suunta. Välissä 4 tuntia hereillä kun eihän shoppailua/museota/ravintolaa voi jättää väliin nukkumalla. Onneksi seuraava päivä oltiin taas ihan kotosalla ja rytmi palautui heti normaaliksi. 

Vauva-arkea on helpottanut huomattavasti se, ettei vauvamme kärsi koliikista, ilmavaivoista tai mistään muustakaan ainakaan toistaiseksi. Väsymys saa hänet kitisemään ja kiinteiden ruokien aloittaminen teki vatsasta kovan. Nälkäänsä hän ei toistaiseksi ole valittanut vaan on meidän vanhempien tehtävä tietää milloin on ruoka-aika ja pysyä rytmissä. Vierastamaan hän on myös alkanut ja se tekee kyläilyistä hieman raskaita. Välillä tuntuu, että muut luulevat vauvamme huutavan jatkuvasti vaikka kotona hän on useimmiten aina hyvällä tuulella. 

Elämämme vauvaperheenä on siinä hieman poikkeavaa, että meillä on täällä kahden aikuisen lisäksi kaksi teini-ikäistä, jotka kykenevät hoitamaan vauvaa. Esikoinen on oikein innoissaan auttamassa ja hoitaa pyytämättäkin todella paljon. Hän hoitaa niin vaipanvaihdot, pukemiset, rattaiden työntämisen kuin vauvan kantamisen tulassakin. Tarvittaessa myös pulloruokinta onnistuu häneltä ja tietysti kiinteiden syöttäminen. Keskimmäinen taas on vähemmän kiinnostunut vauvan hoidosta, mutta kyllä hänkin pärjää hetkellisenä vahtina oikein hyvin. Me pääsemme siis rauhassa saunaan ja tarvittaessa vaikka kauppareissulle tai kuntosalille hyvillä mielin ilman vauvaa. Suorastaan luksusta, kun kotona on lapsenhoitoapua yllin kyllin.

Lapissa vauvan kanssa

Kolme päivää edellisen postauksen jälkeen saimme perheeseemme uuden tulokkaan. Kirjoittelen jossain kohdassa vauva-arjesta erikseen, nyt haluan muistella viime syksyn reissua Lappiin.

Lähdimme reissuun, kun vauva oli tasan 2 viikon ikäinen. Sanoisin, että yhtä helppo reissu on tiedossa ehkä 10 vuoden kuluttua uudelleen. Matkan ajo-osuudet pilkottiin hieman lyhyemmiksi kuin aiemmin ja tekemiset suunniteltiin niin, että vaipanvaihdot ja syötöt onnistuivat. Tosin täysimetyksessä oleva 2 viikkoinen ei suuria vaadi ruokailuiden eikä viihdykkeiden osalta. 

Ensimmäisenä matkapäivänä ajoimme Satakunnasta Pohjois-Savoon Kuopioon. Majoituimme Sokos Hotel Puijonsarvessa. Hotelli sijaitsi aivan keskustassa ja kerkesimmekin toisena päivänä käymään Kuopion kuuluisalla torilla. Muut nähtävyydet jäivät vielä odottamaan tulevia Kuopion-reissuja. Torilla oli menoa ja meininkiä kun kuopiolaiset poliisit olivat vallanneet esiintymislavan ja suuren osan toristakin. Poliisien bändi oli soittamassa ja yleisö sai tutustua poliisin kalustoon.

Kuopiosta matka jatkui kohti Kuusamoa. Toinen yö vietettiin Rukalla Scandic Rukahovissa. Rukalla emme juuri ehtineet käymään missään, mutta illalla hieman käveltiin ympäriinsä tutkimassa paikkoja. Olimme Rukalla myös vuotta aiemmalla reissulla, mutta silloinkin vain pikaisesti yöpymässä. Ruka on yöpymiseen oivallinen paikka, jos aikoo käydä Karhunkierroksella. Tai niin kuin meillä on ollut tapana, seuraavan ajopäivän aamuna pieni jaloittelu Pienen Karhunkierroksen muodossa. On sitten mukavampi istua taas autossa. Tällä kertaa jäivät kaikki karhut väliin, sillä jatkoimme matkaa suoraan Leville kolmantena päivänä.

Matkalla pysähdyttiin ihailemaan taideteosta, aiemmin on vain ajettu ohi.

Leviltä olimme vuokranneet paritalon puolikkaan aivan keskustan tuntumasta. Hotellin aamupalat jäivät siis taakse, mutta muuten tämä oli meille todella hyvä valinta. Tykkään majoittua mökeissä varsinkin silloin, kun vietetään useampi yö samassa paikassa. Mökissä oli myös riittävästi tilaa, jotta vaunut mahtuivat hyvin sisälle ja vauva sai nukkua yönsä niissä. Sijainti oli myös loistava, pääsimme kävellen Levin keskustaan ja kauppoihin. 

Ruokatauko yhdellä vaeltajalla

Levillä ei ollut vielä ruska aivan alkanut, mutta pientä aavistusta siitä saatiin jo. Kävelimme Ice Age -kierroksen ja tietysti Huippupolun, joka oli ollut koko kesän suljettuna hissiremontin takia mutta juuri sopivasti auennut. Ice Age:lle mentiin autolla, mutta Huippupolulle gondolilla. Siihen "vauhdikkaat" elämykset tällä kertaa jäivätkin, mutta eipä sitä oikein muuta osannut kaivatakaan. Pelkästään Lappiin pääseminen ja luonnon ihailu ja ihmetteleminen oli taas kerran suurin elämys. 

Vauvan kanssa matkustaminen sujui todella helposti. Aina löytyi sopiva paikka imetykseen ja vaipanvaihtoon. Tosin en ole mikään maailman ujoin imettäjä ja kykenen hyvin syöttämään lapsen huoltoasemalla samalla kun juon itse teetä. Vauva ei juuri valittanut autossa eikä yhtään missään tulassa ollessaan. Vauva kulki siis tulassa kaikki retket ja kauppareissut pääasiassa vaunuissa. Tulan käyttö ehkä hieman jännitti, kun siitä ei ollut oikeastaan lainkaan kokemusta entuudestaan. Turhaan jännitti, sillä vauva nukahti lähestulkoon samantien aina tulaan laitettaessa. 

Joulupukin mökkikin bongattiin, mutta ei jaksettu tällä kertaa mennä lähemmäs.

Huippupolun maisemat jäivät vauvalta vielä näkemättä kun uni vei voiton

Paluumatkalla yövyimme Kalajoella söpössä pienessä Piccolo-mökissä. En ole käynyt Kalajoella vuosiin, joten vietimme siellä aikaa aamupäivällä ennen ajomatkalle lähtöä. Kävelimme rantaa pitkin ja kiersimme leirintäalueen läpi. Kesällä lienee hieman enemmän menoa sielläkin, mutta minulle sopii tällainen off-season kun nautin rauhasta niin suunnattomasti.

Seuraavaa Lapin matkaa suunnitellessa..

Kalajoen autiolla rannalla