torstai 24. maaliskuuta 2016

Hiihtolomareissu Tukholmaan

Tänä vuonna käytiin hiihtolomareissulla Tukholmassa. Matkaan lähdettiin perjantaina heti koulun loputtua. Ennen satamaan suuntaamista kävimme Turussa Holiday Club Caribian kylpylässä. Kylpyläreissu ennen laivaanmenoa oli taktikoitu väsytystekniikka. Tällä kertaa se toimi puoliksi ja kuopus nukahti laivalla hyvin. Caribiassa käynti on ollut to do -listalla jo jonkin tovin, mutta jotenkin se on aina jäänyt. Nyt tuli sitten samalla käytyä sielläkin. Sen verran ok paikka oli, että paluumatkalla laivassa varasimme Caribian hotellista huoneen yhdeksi yöksi.

Tukholmaan pääsimme lauantaiaamuna aikaisin. Siihen aikaan ei oikein mikään paikka ollut vielä auki, mutta Mäkkäristä sai sentään aamupalaa. Aamupalan jälkeen jäi vielä useampi tunti aikaa ennen kuin hotelliin pääsi kirjautumaan sisään, joten kävelimme vanhaan kaupunkiin katselemaan maisemia. Kyllä vain oli Gamla Stan näkemisen arvoinen paikka. Aivan ihania rakennuksia! Matkaseuralaiset vain jotenkin kyllästyivät katselemaan taloja ja päätimmekin lähteä käymään luonnontieteellisessä museossa.

Luonnontieteellinen museo oli kyllä loistava kohde ainakin meidän lasten kanssa. Tekemistä ja näkemistä riitti eikä hirveä tungoskaan pahemmin haitannut. Museossa oli muutama kahvila, joista valittiin se vähiten täynnä oleva. Itseäni kiinnosti museossa esillä ollut näyttely tullin näkökulmasta eksoottisia tuliaisia kohtaan. Kuopusta tämä kiinnosti myös kovasti ja tutkailtiinkin tarkkaan kaikkia matkamuistoja, mitä ei saa ulkomailta ostaa. Ja jokaiseen olisi tietysti pitänyt olla selkeä syy, miksi niitä ei saa ostaa. Ihan kaikkeen en vastausta tiennyt, mutta ilmeisesti tarpeeksi hyvin kun ei aiheesta ole keskusteltu neidin kanssa tämän jälkeen.

Sunnuntai käytettiin shoppailuun ja maanantaina käytiin vielä Skanssenissa ja hop on hop off -ajelulla. Skanssenista tulee jossain kohdassa oma postaus, joten siitä ei nyt enempää. Hop on hop off oli myös uusi kokemus ja olihan se ihan kätevä. Hieman pitkä väli oli aina, että bussi tuli uudelleen kohdalle ja myös näin talviaikaan ainakin kiertoajelu loppui todella aikaisin. Lisäksi hieman pääsi hämäämään kun yksi pysäkki ilmeisesti puuttui tietyön takia matkan varrelta. Siitä ei mitään mainittu missään, mutta bussi jätti yhden pysäkin kokonaan välistä eikä moista numeroakaan missään näkynyt. Ja tietysti se oli juuri se pysäkki, jolla meidän piti jäädä pois :D Mutta mitäs pienistä, hyvin selvittiin silti ja nyt ollaan kokemusta rikkaampia.

Itselläni oli ajatuksena, että tällä reissulla ei shoppailla. Kuinkas kävikään, esikoinen kiersi useamman kaupan ja löysi itselleen vaikka mitä. Kuopuksella taas oli tiedossaan selvä käyttötarkoitus rahoilleen jo ennen matkan alkua: uusia Ever After High -barbeja. Niitä kun ei Suomesta enää ole löytynyt (ainakaan sellaisia mitä hänellä ei vielä ole) ja Ruotsissa niitä kuulemma on. Melko suurehko pettymys iski, kun BR lelussa ei ollutkaan yhtään EAH-barbia. Sen sijaan neiti osti itselleen kaksi Monster High barbia. Kauppakeskuksesta hotellille kävellessä lapsen tarkat silmät bongasivat pienen pienen lelukaupan kadunvarresta, jonka ikkunalla oli paljon EAH-barbeja. Eihän pikkukauppa ollut sunnuntaina auki, mutta sinne oli päästävä sitten heti maanantaina. Ja niin tuli matkan tarkoitus hänenkin osaltaan täytettyä, kun kaksi uutta EAH-barbia pääsi matkalaukkuun.

Emme ole ennen käyneet Tukholmassa ja nyt vaan jäin miettimään, että minkähän takia. Rahaa tietysti meni paljon, kun kaikki ruokailut, välipalat ja kahvittelut hoidettiin ravintoloissa/kahviloissa. Takseihin meni myös rahaa, mutta Skanssenia ja hop on hop offia en pitänyt ihan älyttömän kalliina. Museoon pääsi ilmaiseksi. Tietysti laiva + hotelli maksoi, mutta käydään me nyt muutenkin välillä laivalla. Hotelli oli todella hyvä hinta-laatu -suhteeltaan ja aamupalalla riitti kaikille syötävää. Jopa kuopukselle löytyi hyvin (paremmin kuin mistään Suomen hotellista tähän asti) syötävää vaikka maidottomalla dieetillä mennäänkin nyt.

Ekstrana paluumatkalla varattu hotelliyö Caribiassa taas jäi kaivelemaan hampaankoloon. Varasimme perhehuone -nimellä olevan huoneen, jossa kuvauksessa kerrottiin kyllä neliömäärä ja se, että huoneeseen kuuluu 2 sänkyä, varasänky sekä junnupatja. Hinta oli jokseenkin suolainen, reilusti yli 200 euroa yhdestä yöstä (+ tietysti kylpylän käyttö sisältyi tähän). Perille päästyämme huoneessa tosiaan oli 2 + 1 sänkyä ja patja sivuttain odottamassa, että se laitetaan itse lattialle ja pedataan. Ihan ok muuten, mutta patja ei mahtunut mihinkään. Ainoa sijoituspaikka oli eteisessä niin, ettei sen jälkeen päässyt enää vessaan koska ovi ei mahtunut aukeamaan viittä senttiä enempää. Patjan olisi myös voinut sijoittaa osittain muiden sänkyjen alle, mutta siellä nyt ei olisi ollut kovin viihtyisää nukkua. Päädyimme nukkumaan miehen kanssa samassa sängyssä ja patja jätettiin kokonaan käyttämättä. Ei sinällään siis ongelma, mutta ihan lievästi otti päähän se, miten huone oli markkinoitu. Jos vuodepaikat on luvattu neljälle, niin ne on oltava neljälle. Laitoin palautetta Holiday Clubille, mutta ei se tainnut upota perille asti. Tätä hotellia en siis voi suositella.

Maihinnousua odottamassa aamutuimaan


  
 








torstai 10. maaliskuuta 2016

Siilileivoksia

Kuopus on ollut loppusyksystä asti maidottomalla ruokavaliolla ja se on sujunut todella hyvin. Sen takia on kuitenkin vähentynyt valikoima esim. kahviloissa, joissa käymme jonkin verran. Jeminan lempileivonnaiset sisältävät maitoa ja ne on nyt sitten pitänyt jättää syömättä. Päätettiin kuitenkin tehdä nimipäiväjuhlille niitä maidottomina. Eihän nämä nyt samalta maistu kuin kahvilassa, mutta ihan ekstrahyviltä nyt kun ei ollut vähään aikaan saanut ainuttakaan maistaa.

Kyseessä on siis Kontion Konditorian siili-leivokset. Konditorian siileistä löytyy maitoproteiinia, mutta ohjekirjan siileistä ei. En siis joutunut edes muokkaamaan ohjetta mitenkään vaan nämä olivat jo valmiiksi maidottomia. Olen näitä ennenkin tehnyt, mutta en kovin usein. Jotenkin se valmiin kakkupohjan murustaminen tuntuu aina yhtä pahalta. Ja miten juuri murustettavaksi leivotut kakkupohjat ovatkin niitä ainoita, jotka onnistuvat täydellisesti.

Se näissä leivoksissa on hyvää, että näitä on helppo tehdä lasten kanssa. Jemina oli itse mukana ja niin kakkupohja meni nopeasti muruiksi ja taikinasta muovautui näppärästi joukko siilejä. Koristelukin hoidettiin yhteistyöllä, minä levitin suklaasulan ja Jemina laittoi piikit paikoilleen.

Tuo määrä jotenkin yllättää aina. Kuuden munan kakkupohjasta tuli 18 pienen pientä siiliä. Oletan aina, että kyllä nyt yhdestä kokonaisesta kakusta tulee monta leivonnaista. Niin makeita nämä ovat, että ollaan tarkoituksella tehty pieniä. Silti jotenkin aina ajattelen, että niitä voisi olla enemmän. Eipähän ole tarvinnut roskiin heittää ainuttakaan siilinpoikasta.