Lapsen teini-ikä ja asiat joista ei puhuta

Aikamoista tunteiden vuoristorataa ollut tässä viimeiset reilut pari vuotta. On ollut henkisiä ja fyysisiä haasteita ihan riittämiin. Onneksi tällä hetkellä tulevaisuus näyttäytyy hyvinkin valoisana ja vanhat varjot alkavat olla vain haaleita aavistuksia. Ynnäilen jossain kohtaa yhteen mitä kaikkea tässä on ehtinyt tapahtua mutta nyt keskityn vain yhteen arkeamme muuttaneeseen asiaan.

Esikoinen aloitti syksyllä 2017 yläasteen ja alku sujui todella hyvin. Haasteet ilmenivät syksyn vaihtuessa talveksi ja apua haettiin monesta paikasta. Yhdessä koulun ja terveydenhuollon kanssa saatiin kevät sujumaan jotenkuten. Oman luokan mukana tunneilla neiti ei käynyt vaan hän suoritti koulua parkissa. Ongelmien taustoja en ala avaamaan, koska ne eivät ole minun omia asioitani vaan lapseni. Tuosta talvesta vaan alkoi niin mahdottoman hankala ajanjakso, että en olisi ikinä osannut kuvitella sellaista.

Teini-iästä tottakai on paljonkin tietoa ja opastusta saatavilla, mutta mitä sitten, jos mikään ei mene niin kuin oppaissa sanotaan? Rajoja ja rakkautta toitotetaan kaikkialla. Jos rajat on tehty vain ja ainoastaan rikottaviksi ja mitä enemmän niitä on, niin sitä enemmän niitä rikotaan? Entä jos rajat aiheuttavat sen, että lapsi lähtee kotoa ja laittaa puhelimen pois päältä? Jos lasta ei vain saa aamulla hereille, niin miten viet hänet kouluun ja huolehdit oppivelvollisuuden suorittamisesta?

Olen saanut miljoona ohjetta ja tietävää vastausta, mutta mikään ei tehonnut. Pienen lapsen voi ottaa uhmakohtauksen iskiessä kainaloon ja viedä vaikka yöpuku päällä päiväkotiin, mutta aikuisen kokoisen lapsen kohdalla se ei enää käy päinsä. Rajojen asettaminen on hyvä keino niin kauan kuin se toimii. Siinä kohdassa kun "millään ei ole mitään väliä", tämäkin menettää merkityksensä.

Entä sitten hienosti kutsuttu moniammatillinen yhteistyö? Sitäkin pääsimme kokeilemaan useampaan kertaan. Systeemi sinällään on hieno mutta meidän kohdalla toimivuus kaatui siihen, että minkäänlaista yhteistyötä muiden asianosaisten vanhempien kanssa ei voida tehdä. Pelkät ammattilaiset eivät voi keskenään ratkaista ongelmia, jos ne ovat lähtöisin nuorten keskinäisistä asioista. Itse jäin kaipaamaan perinteistä pöydän ääreen istumista asiaan kuuluvien nuorten, heidän vanhempiensa ja ammattilaisten kanssa. Salassapitovelvollisuudet estivät kuitenkin tämän yhteistyön.

Kesä sujui hyvin ja syksystä odotimme jo parempaa. Lapsi pääsi joustavan perusopetuksen luokalle ja sai kaipaamaansa opetusta ja asioiden tekemistä käytännössä. Taas alku sujui hyvin mutta ennen syyslomaa ongelmat olivat jo ehtineet kertyä uudelleen. Ennen joulua tuli useampi nelosvaroitus ja poissaoloja oli noin miljoona tuntia. Likka sai hoidettua liikuntaa lukuunottamatta varoitukset pois ja yläasteen puoliväli oli plakkarissa.

On uskomattoman raskasta olla itse töissä ja yrittää keskittyä työntekoon kun ei tiedä, onko lapsi koulussa, kotona vai missä. Ikinä ei tiedä mihin aikaan ja miten lapsi tulee illalla kotiin vai saako hänet hakea päivystyksestä, kaverilta, kaupungilta vai mistä. Tottakai väliin mahtui valtavasti hyviä hetkiä mutta ehkä juuri se teki ajasta vieläkin vaikeampaa kun molempia oli tasaisesti. Koen itse, että olisi ollut helpompi suhtautua asioihin, jos koko aika olisi ollut vain yhtä kauheaa taistelua.

En löytänyt mistään vastauksia, miten tilanteessa olisi kuulunut toimia. Sekä netti että ammattilaiset olivat neuvottomia. Ainoa ohje oli, että koittakaa nyt vain jotenkin selvitä ja koulussa pitäisi käydä. Keskity siinä sitten työntekoon ja kouluun kun joka ikinen aamu alkaa taistelulla, kesken työpäivän saa lähteä käymään kotona tai koulussa, joka viikko on palaveria lapsen asioista eri tahojen kanssa ja iltaisin saa miettiä mistä ja miten lapsi tulee kotiin. Pakottaa ei voi eikä saa mutta silti vanhempien tehtävä on huolehtia, että oppivelvollisuus tulee suoritettua. Kyllä oli syksyllä avuton olo. Ei tällaisesta kerrottu yhdessäkään teini-ikää käsittelevässä ohjeessa.

Yhden rankemman sattumuksen jälkeen tyttö meni isälleen viikoksi Tampereen lähettyville. Sen aikana alkoi ajatus kypsyä ja hän itse ehdotti, että muuttaisi kokonaan isän luokse. Asiat etenivät nopeasti muutamassa viikossa käytännön asiat oli hoidettu. Joululoman jälkeen tyttö aloitti uudessa koulussa aivan uudella paikkakunnalla.

Kyllähän sitä vanhemmaksi ryhtyessään tietää, että jonain päivänä lapsi muuttaa pois yhteisestä kodista. Omalle kohdalleni tämä vain tuli äkkiä ja aavistamatta, huomattavasti aikaisemmin kuin mitä olin kuvitellut. Kun ajatukseen jotenkin ehti tottua, niin käytännön asiat jo tapahtuivat. Arki tuntui aluksi todella kummalliselta. Vielä melkein kolmen kuukauden jälkeenkin sen huomaa, että ei ole ihan tottunut tilanteeseen.

Huomattavasti asiaa helpottava seikka on, että tyttö on pärjännyt uudessa koulussaan suorastaan loistavasti. Hän hyppäsi normaaliin luokkaan ja on saanut muut kiinni, vaikka ei ole käynyt koulua oikeastaan lainkaan viimeiseen vuoteen. Koearvosanat, Wilman tuntimerkinnät ja palautteet opettajalta ovat mahtavaa luettavaa. Uusia ystäviä on löytynyt ja tulevaisuuden suunnitelmiakin alkaa olemaan. Miten sanoinkuvaamattoman onnellinen ja ylpeä olenkaan!

Meidän kohdallamme asia ratkesi näin ja toivottavasti tulevaisuudessa vältytään entisiltä ongelmilta. Kaikkien kohdalla tämäkään ei ole mahdollista ja sen takia haluaisinkin, että teini-iän suuremmistakin ongelmista puhuttaisiin avoimesti. Niihin pitäisi myös löytää keinoja puuttua ja auttaa koko perhettä. Teini-ikä on juuri se vaikea ja haastava hetki elämässä ja silloin apua pitäisi olla saatavilla nopeasti ja ilman valtavaa oma-aloitteisuutta. Me pääsimme ammattilaisten autettaviksi vain muutamassa kuukaudessa mutta sekin on täysin tytön oman aktiivisuuden tuloksia. Miten mahdoton tilanne olisikaan ollut, jos tyttö itse olisi ollut vastahakoinen avun hakemiseen ja saamiseen. Siltikin minua jäi ärsyttämään se voimattomuus, joka viranomaistahoja vaivaa tällaisissa asioissa. Parannettavaa on ja paljon, sillä lapsista ja nuorista on pidettävä huolta koko yhteiskunnan toimesta.

Syyshäät

 Ensimmäisen tapaamisen vuosipäivän kunniaksi päätimme mennä naimisiin. Päätös syntyi jo lopputalvella jolloin varasimme häämatkan. Varsinaisia kihlajaisia emme viettäneet ollenkaan vaan heinäkuun lopulla kerroimme tulevasta hääpäivästä perheillemme.

Miehen veljille perheineen kerroimme tulevasta hääpäivästä festareiden etkoilla

Varsinainen hääpäivä ja -juhla olivat eri päivinä. Lokakuun ensimmäisenä perjantaina menimme maistraatissa vihille ja juhlia vietettiin vasta seuraavana päivänä. Maistraattiin mukaan tulivat tietysti tyttäreni sekä molempien vanhemmat. Aiempaa kokemusta ei kenelläkään ollut maistraattivihkimisestä, mutta se tuli nopeasti tutuksi. Toimitus oli hyvin lyhyt ja nopea mutta ainakin asia tuli hoidettua. Vihkimisen jälkeen menimme porukalla syömään ravintolaan.

Ensimmäisen aamun yhteinen aamupala kotona sekä huomenlahjojen vaihto

 Juhlat pidettiin vanhempieni kotona ja paikalle oli kutsuttu kummankin vanhemmat, sisarukset ja kummit. Valmisteltavaa riitti ja varsinaisen vihkipäivän ilta kuluikin koristellessa ja leipoessa. Ehdimme silti kahdestaan kotiin kylpyyn ja hääyön viettoon. Seuraavana aamuna söimme aamupalan rauhassa ennen kuin palasimme juhlapaikalle valmistelutöihin.

Tienvarsikyltit kuuluvat asiaan häissä, myös pienissä sellaisisa

Pihakäytävälle kerättiin joukko lyhtyjä, jotka illan pimetessä valaisivat kotiinlähtijöiden tietä

Lippu salossa juhlapäivän merkiksi, jotta naapureillakin on jotain mitä pohtia

Keittiöön raivattiin tilaa useammalle pöydälle ja saimme kuin saimmekin kaikille vieraille pöytäpaikan kahvittelua varten.

Tarjoilupöytä sijoitettiin olohuoneeseen ja koristeltiin tietysti teeman mukaan

Äitini tekemä hääkakku

Jälkkäritarjoulua ettei nälkä pääse yllättämään

Hääjuhlamme alkoi maljojen nostolla ja puheilla. Äitini toivotti ensin kaikki tervetulleeksi ja sen jälkeen esikoiseni piti hienon puheen. Hän on kyllä uskomattoman rohkea ja upea! Miehen isä ja kummitäti käyttivät myös puheenvuorot. Pidän kovasti puheista ja tykkään itsekin sellaisia tarpeen tullen pitää. Sen takia hyvin pidetyt puheet lämmittävät kovasti mieltäni, koska tiedän mitä puheen pitäminen vaatii. 

Kahvittelujen lomassa oli myös tyttärieni järjestämiä ohjelmanumeroita. Yhteen ohjelmaan oli päässyt mukaan miehen veljen avopuolison poika ja toiseen (sulhasen ryöstöön) myös miehen veljet. Olin todella otettu siitä, miten lapseni olivat huomioineet myös miehen sukulaisia vaikka nämä vielä tässä vaiheessa olivat melko vieraita heille. Ohjelmina oli perinteisiä hääleikkejä, kuten jo mainittu sulhasen ryöstö, selät vastakkain kysymyksiin vastailu, pakettien avaus (minä sain tohvelit ja mies kaulimen), säärten tunnustelu (ei mennyt hyvin, valitsin miehen veljen XD) ja tietysti häätanssi. 

Ihan oikeaa ja perinteistä hääjuhlaa siis vietimme vaikkakin hieman totuttua pienemmällä porukalla. Oli mahtavan lämmin tunnelma koko illan ja koko viikonlopusta jäi hyvät muistot ainakin meille molemmille.  

Viralliset hääkuvat otti Anna-Kaisa Varjus (kolme alinta kuvaa)

Perhepotretti maistraatin vihkitilassa

Ilmastoasiaa ja tekoja sen puolesta

Ilmastolakko on puhuttanut viime päivinä runsaasti mediassa. En nyt kertaa tässä jutun syitä sen enempää vaan totean vain tiivistetysti, että juttuhan on pääpiirteissään niin, että nuoret ovat havahtuneet ilmasto-ongelmiin maailmanlaajuisesti ja myös täällä Suomessa. Nyt nuoret vaativat päättäjiltä oikeita toimia ilmaston parantamiseksi ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Tämä taas on saanut vanhemmat ihmiset (tarkoitan siis vanhemmilla niitä, jotka eivät ole enää nuoria tai lapsia) joko vastustamaan tai tukemaan nuoria.

Tämän viikon perjantain ilmastolakon suunnittelu sai ensin suuren joukon vastustamaan nuorten ajatusta lakosta ja mielenilmauksesta. Onneksi nyt näyttää siltä, että kannustajien ääni on vähintään yhtä suuri ja nuoret ovat joukolla ilmaisseet mielipiteensä ilmaston hyväksi. Asia on todella tärkeä ja jos oikeisiin toimiin ryhtyminen ja suuren joukon herättäminen vaatii näinkin radikaaleja toimia, että lapset ja nuoret itse ottavat ohjat käsiinsä, niin ehkä joku oikeasti älyää asian vakavuuden.

On pitkään uutisoitu, että politiikka ja vaikuttaminen eivät kiinnosta nuoria. Nyt kun nuoret jotain tekevät, on asia ainakin aluksi tuomittu hyvin pitkälti. Onneksi silti löytyi runsaasti nuoria, jotka rohkeasti tarttuivat tilanteeseen ja toivat mielipiteensä esiin. Tulevaisuus on nuorten käsissä ja ilmasto jos mikä on asia, joka vaikuttaa koko maapallon tulevaisuuteen.

Mitä toimia sitten pitäisi tehdä? Jokainen voi tehdä henkilökohtaisesti parempia valintoja ilmaston eteen. Roskien lajittelusta on keskusteltu jo pitkään ja siitä löytyy tietoa hyvinkin helposti. Jos ei mitään muuta viitsi tehdä, niin ainakin voi olla heittämättä roskia pitkin poikin. Se nyt on vähintä mitä jokainen voi tehdä. Vaatteet ovat toinen helppo kohde. Eettisesti oikein tuotettuja vaatteita ostamalla ollaan monta askelta lähempänä parempaa tulevaisuutta. Myös vaatteiden käyttö loppuun asti ja kierrättäminen auttavat asiaa. Joukkoliikenne ja kävellen/pyörällä kulkeminen ovat myös esillä olleita asioita. Joukkoliikenteen käyttö on tietysti suositeltavaa mutta valitettavan suuressa osassa Suomea melko mahdotonta.

Itse pyrin ottamaan luonnon huomioon mahdollisuuksien mukaan mutta en ole täysin moitteeton siinä asiassa. Kierrätämme kotona lasit, metallit, lumput, pahvit ja tietysti pullot mutta bio- ja sekajäte menevät samaan astiaan ainakin vielä. Vaatteiden suhteen olen melko tarkka. Ostan harvoin ja laadukkaita tuotteita sekä käytän ne loppuun. Pyrin ostamaan kaikki vaatteeni vain EU:n alueella tuotettuna ja vältän pikamuotia. Lasten kohdalla tämä ei ole vielä onnistunut, mutta ehkä hekin aikanaan siirtyvät samalle linjalle. Ruokana meillä on mahdollisimman lähellä tuotettua ruokaa puhtaista aineista ja lihaa syömme vain harvoin, eineksiä ei juuri lainkaan. Suurin paheeni on viime vuosina (tai oikeastaan reilun vuoden aikana) ollut lentomatkustaminen. Tiedostan tämän erittäin hyvin, mutta rauhoitan mieltäni sillä, että meni yli 30 vuotta ennen kuin lensin edes ensimmäisen kerran. Luultavasti tässäkin ensi-innostus hieman laimenee lähivuosina ja lentomatkustaminen jää vähemmälle.

Kuudennella luokalla oleva kuopukseni on tänään viettänyt lakkopäivää. Hän lähti aamulla kahdeksalta kaupunkiin ja on viettänyt päivän luokkakavereiden kanssa roskia keräten pitkin kaupunkia. Älyttömän hieno idea ja teko! Kyllä vain olen ylpeä äiti ja ilomielin kirjoitin poissaoloanomuksen tämän päivän osalta. Lisää konkreettisia tekoja meiltä kaikilta, kiitos!

Päivän roskasaalis

Kevätreissu Tsekkiin

Nyt on hyvä hetki muistella viime kevään kaupunkireissua. Praha, edullinen ja lyhyen lentomatkan päässä oleva kehuja saanut kaupunki. Mikäs sen parempi kevätloman kohde ystäväporukalla! Näin päätimme ja sinnehän suuntasimme viime huhtikuussa ottamaan vähän ennakkoa kesästä. Olipa reissu!

Hyvä suunnittelu helpotti tätäkin reissua huomattavasti. Lennot ja majoitukset varattiin hyvissä ajoin eikä kummankaan kanssa tullut mitään ongelmia. Matkaan saimme lähteä mukavasti Turun lentoasemalta ja perillä meitä odotti aivan mahtava asunto Airbnb:n kautta.

Ennakkoon sain vähän kuulla arvailuja yhdestä jos toisestakin suunnasta, että miten käy 7 naisen reissussa. Hyvin kävi. Oli aivan huippu reissu ihanien ystävien seurassa.

Entäs se Praha sitten? Sekin oli odotusten arvoinen. Eihän siitä ehtinyt muutaman päivän aikana näkemään läheskään kaikkea mitä olisi halunnut nähdä, mutta ainahan sinne voi mennä uudelleen. Prahan vanhat rakennukset ja erityisesti Prahan linna olivat mieleeni. Kuuluisa kellotorni oli kunnostuksen takia huputettuna, joten sitä nyt ainakin pitää joskus vielä lähteä katsomaan.

Tänä keväänä jää kaverireissu tekemättä mutta ainakin itse elätän toivoa, että vuoden tai viimeistään kahden päästä päästäisiin uudelleen.

Kellotorni, mutta eipä näkynyt tasatunnein tulevaa esitystä remontin takia.

Tori

Prahan linna, mielenkiintoisella paikalla korkean mäen päällä.

Pikkaisen creepy, jonkun luut "haudattuna" tuonne 

Linnan parvekkeelta näkyi koko kaupunki

Vakkariaamupala Prahassa, croissantit hillolla

Ei ollut opaskirja väärässä kun siellä mainittiin, että tsekkiläisiä viinejä ei viedä juurikaan pois maasta ja siihen on syynsä. Ainakaan tämä paikallinen viini ei kuulu viinien parhaimmistoon.

Viikonloppu Helsingissä

Olimme viime viikonloppuna miehen kanssa Helsingissä pitkästä aikaa. Shoppailut jätimme tällä kertaa melko vähiin ja keskityimme nauttimaan pääkaupungin arkkitehtuurista ja museoista. Saavuimme Helsinkiin jo torstai-iltana, koska minulla oli perjantaina siellä työpäivä. Hotelliksi valikoitui Sokos Hotel Presidentti sijainnin ja sisutuksen takia. Oli muuten täysin hintansa arvoinen hotelli, sinne on päästävä uudelleen. Tosin seuraavaksi eri kerrokseen. Hotellin kerrokset on sisustettu teemoittain ja me olimme tällä kerralla Satumetsässä.

Suomessa pihassa asuu siili. Ja katossa bambeja.

Perjantaina kun pääsin töistä, menimme käymään kauppakeskus Redissä. Ihan vain sen takia, kun paikka on kärsinyt asiakaspulasta niin piti käydä itse toteamassa että tottahan se oli. Redi oli todella hiljainen vaikka kyseessä oli perjantain alkuilta. Kävimme syömässä Makaronitehtaalla, jossa oli aivan loistavat pasta-annokset. Sen jälkeen kiertelimme ympäri keskusta ja satuimme löytämään Change-liikkeen ilman ainuttakaan asiakasta. Kerrankin sain rauhassa sovitella alusvaatteita ja myyjä palveli asiantuntevasti ja ajan kanssa. Kun pääsimme vihdoin hotellille pitkän päivän jälkeen, oli siellä sängyllä odottamassa aivan ihana yllätys. Mies oli käynyt päivällä ostamassa kauan himoitsemani huivin!

Lauantaina lähdimme aamupalan jälkeen kohti Sea Lifea. En ollut käynyt siellä ennen ja paikka osoittautui pienemmäksi kuin olin kuvitellut. Hieno kokemus tämäkin oli ja varmasti joskus tulee uudelleenkin käytyä mutta ei jäänyt sellaista oloa, että pitäisi pian päästä uudelleen. Merenelävien katselemisen jälkeen kävimme shoppailemassa miehelle takin ja kotiinviemisiksi Lushin kylpypommeja, -vaahtoja ja käsirasvoja. Lush on sellainen paikka, jossa on pakko käydä aina kun Helsinkiin pääsee. Tiedän, että tuotteita saa myös verkkokaupasta suoraan kotiin mutta Lushin palvelua ei pääse kotisohvalta kokemaan. Tästä kaupasta ei kerta kaikkiaan voi lähteä huonotuulisena pois.

Hotellin hississä olimme bonganneet Helsingin taidemuseon mainoksen Tove Janssonin näyttelystä. Koska aikaa ja jaksamista riitti, niin päätimme käydä katsastamassa senkin. Näyttelyssä oli todella hienoja teoksia, mutta se oli myös älyttömän pieni. Onneksi oli museokortit niin ei jäänyt harmittamaan. Paitsi tietysti se, kun teokset tosiaan olivat kauniita ja niitä olisi mielellään katsellut enemmänkin. Illan kruunasi Manalassa nautittu poronkäristys. Päätin olla rohkea ja tilata poronkärityksen vaikka en ole koskaan hyvää käristystä mistään saanut maistettavaksi. Tämä oli kuitenkin oikeasti hyvää eikä jäänyt alkuunkaan nälkä.

Poronkäristys jäi kuvaamatta mutta jälkiruokakin oli erittäin herkullinen.

Sunnuntaillekin saimme vielä pari museota mahtumaan kun miehen kotimatka starttasi junalla vasta iltapäivän lopuilla. Ensin kävimme Desingmuseossa ja sekin hieman yllätti näyttelyiden vähyydellä. Perusnäyttely siellä on todella hyvä ja mielenkiintoinen mutta melko pieni. No jäipä hyvin aikaa kahvitella ennen seuraavaa kohdetta. Kiasma oli ollut jo Helsinkiin lähtiessä mielessä, sillä olihan ne karvamadot pakko päästä näkemään. Karvamatojen lisäksi Kiasmassa oli toinenkin mielenkiintoinen näyttely nimittäin Astu lavalle. Satuimme kohdalle juuri kun neljä muuta asiakasta oli esiintymässä luurien kautta saamiensa ohjeiden mukaan. Teos oli hyvin mielenkiintoinen ja hyväntuulinen.

Desingmuseossa pallo pallotuolissa.

Astu lavalle -näyttelyssä sai taiteilla itsekin.

Niin se viikonloppu meni äkkiä ja mielellään olisimme vielä muutaman päivän viettäneet Helsingissä. Siellä kun on niin monta mielenkiintoista kohdetta että aina joutuu hieman karsimaan. Talvipuutarha ja Tekniikan museo jäivät tällä kertaa listalta pois kun ei vain jaksanut eikä ehtinyt. Itse jäin vielä muutamaksi päiväksi töiden vuoksi Helsinkiin mutta työpäivät olivat niin pitkiä, että en ehtinyt juurikaan viettämään aikaa työpaikan ja hotellin lisäksi muualla. Valitettavasti hotellikin vaihtui sunnuntaina ja jouduin kokemaan karvaan pettymyksen Radissonin suhteen. Mutta onneksi viikonloppu miehen kanssa sujui hyvin ja viikolla tuli sitten työtkin tehtyä. Seuraava reissu onkin jo kulman takana odottamassa.

Possu kulki taas mukana. Sen seikkailuja voi seurata Instagramissa nimellä @pehmopossut