Stressaa, stressaa

Päässä pyörii miljoona ajatusta. Uni ei tahdo tulla ja jos tulee, niin yöllä kuitenkin herää jossain vaiheessa ja taas on vaikea nukahtaa. Pulssi on jatkuvasti koholla. Keskittyminen on vaikeaa. Mikä siis on vialla? Vastaus löytyy hyvin nopeasti googlettamalla jos ei sitä ennen ole itse tajunnut: stressi.

Stressi on elimistön tapa hoitaa asiat silloin, kun on kyettävä äärimmäisyyksiin. Stressi itsessään on siis luontainen ja pääasiassa hyvä asia. Ongelmaksi se muuttuu vasta, kun tilanne pitkittyy ja stressistä tulee pysyvä olotila.

En ole koskaan aiemmin tunnistanut itsessäni stressiä, mutta sairastuminen masennukseen ja sen oireiden läpikäynti on avannut silmäni. Olen elänyt suurimman osan aikuisuudestani jonkinasteisen stressin kourissa. Eikä siinä vielä sinällään ole mitään huonoa, mutta muutamaan otteeseen se on pahentunut liiallisesti. Esimerkiksi viime vuonna alkuvuodesta kun töissä oli kiire ja esikoisen elämä alkoi heittelehtimään, kärsin ensimmäisistä konreettisista stressin oireista: kämmeniini ja jalkapohjiini ilmestyi superällöttäviä rakkuloita.

Huomasin stressin vähentyneen konreettisesti kun sain aloittaa uudessa paikassa työt. Työn sisältö itsessään on aivan yhtä stressaavaa kuin ennenkin, mutta ilmapiiri vaikutti hyvin positiivisesti olotilaani. Olen vuoden verran kiinnittänyt myös huomiota siihen, että kalenterini ei ole jatkuvasti aivan täynnä. Nyt kun suurin osa entisistä stressitekijöistä on poissa, pitäisi tilanteen siis olla hyvinkin hallinnassa.

Voihan kaninkikkarat! Himputin rakkuloita ilmestyi taas. Tosin ainakin näin alkuun vain muutama jalkapohjiin, mutta kutiavia ne ovat silti. Toisaalta ne saivat myös ajattelemaan omaa tilannettani. En ollut huomannut, että stressaan taas aivan valtavasti.

Aloin järjestellä päässäni jatkuvasti pyöriviä ajatuksia. Niiden pureskelu yksi kerrallaan saa minut ymmärtämään, mistä tällä kertaa stressaan. Tulipahan pitkä lista kun oikein aloin ajatella:

 - talokaupat
 - tulossa oleva ylimääräinen poliklinikkakäynti
 - oma fyysinen vointi
 - jatkuva painosta murehtiminen
 - esikoisen rippijuhlat
 - synnytys
 - varaston siivous
 - muutto
 - työ
 - sokerirasitustesti
 - vauvan nimi

Asiat eivät ole missään tietyssä järjestyksessä ja joihinkin liittyy paljon lisää asioita ja toiset taas ovat hyvinkin yksinkertaisia. Tiedostan varsin hyvin, että vaikka miten mietin asiaa ja pohdin vaihtoehtoja ja kaikenlaisia skenaarioita, niin en mitenkään voi vaikuttaa esimerkiksi synnytykseen tai vauvan tämän hetken vointiin. Silti ne asiat pyörivät päässäni ympäri vuorokauden. Toisaalta taas varaston siivous on jo aloitettu ja eteneekin ihan hyvin, mutta silti sekin vaivaa mieltäni.

Olen etsinyt ohjeita stressin vähentämiseen (taas kerran) mutta kun ohjeet ovat luokkaa liiku, syö terveellisesti, nuku riittävästi ja ajattele positiivisia ajatuksia niin eihän niistä ole mihinkään. Liikkumaan en oman fyysisen olotilani takia tällä hetkellä pääse, paitsi toisinaan pyörällä. Syön riittävästi ja nukun sen minkä pää ja kroppa antavat myöten. Ajattelun ohjaus taas on itselleni hyvin vaikeaa. Kykenen hetken miettimään jotain kivaa, mutta sitten alan taas miettiä miten käytännössä jokin ikävä asia voisi toteutua. Suurin osa oppaista mindfullnessiin yms liittyen ovat mielestäni niin suurta huuhaata, että en vain kykene keskittymään edes oppaiden lukemiseen. Ehkä tässä on suurin ongelmani. Tai sitten joku voisi kehittää tavan, jolla ohjataan ajatukset johonkin toivottuun myös tällaisen loogisen ja konkreettisen ihmisen aivoissa.

Tiedän varsin hyvin, että kaikki tällä hetkellä stressaamani asiat ratkeavat lähitulevaisuudessa ja sen jälkeen ne eivät enää pyöri mielessäni. Pitäisi vain kyetä työntämään nämä ajatukset edes toisinaan pois mielestä. Aika ratkaisee ongelmani, mutta en ole mikään paras odottaja vaan haluaisin saada asiat hoidettua heti. Onneksi on tämä blogi, joka selkeyttää ajatuksiani toisinaan.

Kuvia Kap Verdeltä

Matkakuumeen vallitessa on hyvä hetki muistella edellisiä reissuja. Poden kroonista matkakuumetta, joka aina toisinaan on siedettävä ja välillä taas ihan mahdoton. Nyt on onneksi helpotusta luvassa hyvinkin pian seuraavan reissun muodossa. Palaan silti vielä hieman menneeseen kun sain vihdoin siirrettyä loput lomakuvat kamerasta eteenpäin.

Tässä nyt viimeisimmästä ulkomaanmatkasta lisää kuvia. Olimme siis häämatkalla joulukuussa Kap Verdellä Afrikassa. Mahtava paikka.