Hyvä paha some

Terveisiä Tubeconista! Tubecon sai minut miettimään omaa ja lasteni sosiaalisen median käyttöä sekä somettamista yleensä. Aikuisparkin ohjelma oli sellainen, ettei itselläni ollut mitään asiaa sinne. Sen sijaan seurasin mielenkiinnolla päälavan tapahtumia. Toisaalta taas Tubecon All Stars -biisi "Tippuu" sai ajatukset liikkeelle sanoillaan "Hei taas nää somettaa.. .. snäppi on liekeissä.. .. taas uutta klippii tippuu".

Tubecon 2017, juontajina MiskaMH ja TheManninen

Onko tosiaan niin, että 10-15 vuotiaiden lasten vanhemmat ovat tippuneet kehityksestä, eivätkä tiedä mitä somettaminen on? Toisaalta taas on tuon ikäisten lasten koko elämä somesta riippuvainen? Omaan empiiriseen tutkimukseeni perustuen vastaisin molempiin "Kyllä", vaikka haluaisin vastata "Ei". Tästä voidaan muodostaa yhtälö: Vanhemmat eivät tiedä mikä some on ja pelkäävät sitä + nuorten jatkuvasti lisääntyvä somen käyttö = Nykyajan sukupolvien välinen kuilu.

Sukupolvien välissä on aina ollut kuilu ja nyt se eskaloituu mielestäni juurikin sosiaaliseen mediaan. 30-45 vuotiaista likimain kaikki tietävät mikä Facebook on ja käyttävät sitä. Instagram ja Twitter ovat myös suurimmalle osalle tuttuja ainakin nimenä. Sen sijaan Snapchat ja Youtube ovat jo jotain käsittämättömämpiä juttuja, puhumattakaan jatkuvasti tulevista uusista aplikaatioista kuten esimerkiksi Sarahah. Myös termit bloggaaminen, vloggaaminen, tubettaminen, snäppääminen, follaaminen ja likettäminen ovat suurimmalle osalle vieraita. No okei, tuo bloggaaminen alkaa jo olla monella hallussa (terminä!).

Ihmettelen suuresti vanhempien laiskuutta kiinnostua nuorten asioista. Joudun itse usein tilanteisiin, joissa kerron minkäkin appin tarkoituksen tai suomennan uudehkoja termejä. Tämä nykyinen kuilu kun on mielestäni hyvinkin helposti kurottavissa umpeen. Pieni googlettaminen (sen varmaan kaikki osaavat) silloin tällöin helpottaisi kummasti aikuisten ja lasten välistä kommunikointia. Jospa vanhemmat viitsisivät nähdä edes sen verran vaivaa, että kun kuulevat lasten puhuvan jostain itselleen tuntemattomasta sovelluksesta, kirjottaisivat sen nimen googleen ja tutkisivat mikä on kyseessä. Ei kaikkia ole pakko ottaa omaan käyttöön, mutta ymmärryksen lisääminen nimenomaan siellä ikähaitarin vanhemmassa päässä eikä lapsissa, auttaisi ymmärtämään hieman paremmin niiden murkkuikäisten puuhia.

Suurin osa vanhemmista tuntuu ajattelevan, että on helpompi rajata ja kieltää lasta käyttämästä somea kuin ottaa oikeasti itse selvää mistä on kyse. Tässä mennään mielestäni hyvinkin pitkälti metsään. Some on nykypäivää ja kasvaa ja kehittyy jatkuvasti. Kaikki kehitys ei ole pahasta (joskaan tosin ei aina hyvästäkään) ja muutosvastarinta voisi pikkuhiljaa alkaa hellittämään. Silloin ennen vanhaan, kun somea ei ollut, samat asiat hoidettiin hieman hitaammin ja ehkä välillä hankalammin. Kaveria piti lähteä hakemaan tai soittaa lankapuhelimella jos halusi tavata hänet. Yhteyttä kauempana asuviin pidettiin kirjeitse. Sarjakuvat luettiin paperisesta lehdestä ja televisio-ohjelmat katsottiin kotona tv:stä. Jos olisi halunnut tietää, kuka on maailman epäonnekkain ja onnekkain mies yhtäaikaa tai mitä ehkäisykeinoja olikaan olemassa, piti mennä kirjastoon. Kirjastossa sitten tietoa kaivettiin pitkän aikaa ja punastuttavaa tietoa luettiin lehtienlukusalissa Reginasta, joka oli piilotettu Koululaisen sisään. Jos siis viitsi edes vaivautua kirjastoon. Onko siis väärin, että nykyisin kaverin saa kiinni sekunneissa ja voi selvittää helposti, kenen kanssa voisi illan viettää? Tai viestitellä Whatsappilla tai Snapchatillä kauempana asuvan ystävän kanssa päivittäin ja pysyä mukana toisen arjessa välimatkasta huolimatta? Entä eroaako sarjakuvien luku ja television katsominen vaikka Youtuben seuraamisesta? Onko väärin löytää vastauksia kysymyksiin pienemmällä vaivalla? Itse näen tämän kehityksen hyvänä. Joskin luen edelleen sarjakuvia ja kirjoja ihan paperisina ja haluan tämän tavan säilyvän myös lapsillani.

Se, että jotain uutta kehittyy, ei välttämättä tapa kaikkea vanhaa pois. Ja jos tappaa, niin ehkä sen tavan/tottumuksen oli jo aikakin jäädä historiaan. Eihän nykyisin käytetä enää oravannahkoja tai papyrusrulliakaan. Onkohan niidenkin jäämistä historiaan vastustettu?

Jotain negatiivista mainitakseni otan esiin sen paljon puhutun ruutuajan. Ruutuajaksihan lasketaan kaikki ruudun vieressä vietetty aika. Ehkä tämäkin käsite tarvitsisi päivitystä. Ruutuajasta on puhuttu jo siitä asti, kun se tarkoitti vain paikoillaan istumista television ääressä. Eroaako kirjan lukeminen ruudulta ja paperista merkittävästi toisistaan? Jotkut niin väittävät, mutta itse en laskisi e-kirjan lukemista ruutuajaksi. En siis ala vatvoa ruutuajan käsitettä yhtään enempää.

Isaac Elliot

Miten sitten itse sometan? Päivittäin, tottakai. Ei muuten pysy mukana. Toiset lukevat sanomalehden päivittäin, minä selaan uutiset ja tapahtumat puhelimesta. Käytän päivittäin snäppiä. Whatsappia en edes ottanut koko juttuun mukaan, koska se nyt korvaa vain perinteiset tekstiviestit ja multimediaviestit. Päivittäin tulee selattua myös Instagramia ja Facebookia. Twitteriä käytän kun haluan seurata jonkin tapahtuman tiedotusta suoraan, esim. Turun tapausta seurasin suoraan Poliisin twitter-tilin kautta. Youtubesta tsekkaan uusimmat videot melkein joka päivä ja myönnettäköön, että tässä viime aikoina on tullut tutustuttua myös sellaiseen sovellukseen kuin Tinder. Niin ja blogeja luen aina kun ehdin ja omaani kirjoitan kun on jotain kirjoitettavaa.

Entäs lasteni somettaminen? Se on myös jokapäiväistä. Snäppään itsekin lapsilleni päivittäin ja seuraan heidän IG-, tube- ja facetilejään samoin kuin muita mahdollisia sovelluksia. Olen myös saanut huomata, että minun ei tarvitse olla huolissani lasteni somen käytöstä. He osaavat netiketin paremmin kuin suurin osa itseäni vanhemmista henkilöistä. He eivät julkaise paljastavia kuvia itsestään tai jaa koko ajan sijaintiaan. He osaavat googlettaa niin, että saavat haluamansalaisia vastauksia. Toisaalta kotona ollessa puhelimet välillä jopa unohtuvat illaksi sohvanväliin tai kahvinkeittimen taakse ja vasta silloin katoaminen huomataan, kun pitäisi laittaa aamuksi herätys soimaan. Olen siis tyytyväinen lasteni somen käyttöön. Tosin en tietenkään voi tietää kaikkea mitä he siellä tekevät, mutta kenen vanhemmat tiesivät vanhoina hyvinä aikoinakaan aivan kaikkea. Väitän, että tiedän jopa paremmin missä teinini liikkuu iltaisin, kuin mitä omat vanhempani ovat tienneet ennen kännyköiden hankkimista.

Hyvä paha some siis haltuun arvoiset kanssavanhemmat ja jätetään se paha kokonaan pois mielikuvista. Kaikessa on jotain pahaa mutta myös hyvää. Oli aiemminkin itsensäpaljastajia, joten ei sekään ole muuttunut. Nyt ne vain ovat netissä, mutta siellä tapahtuu paljon hyvääkin. Ei siis kannata miettiä pelkästään negatiivisia asioita vaan voi keskittyä myös niihin positiivisiin. En tarkoita, että kaikkien pitäisi hallita kaikki mahdolliset sovellukset, mutta koitetaan edes ottaa niistä selvää, joita omat lapsemme käyttävät. Itselleni seuraava haaste on siirtyä youtubessa kameran etupuolelle, nähtäväksi jää tuleeko siitä ikinä mitään julkaisukelpoista. Haasteen olen ainakin ottanut innolla vastaan.

Tässä kuunneltavaksi Tubecon All Stars 2017:

Tippuu

Loppuun vielä yhteisselfie #tubeconfi

Minä riitän

Yksinoleminen. Mikä negatiivisten mielikuvien tulva. Suorastaan säälittävää. Eihän kenenkään pitäisi olla yksin. Yksinolo ei ole valinta vaan pakko.

Yksinolo herättää paljon tunteita ja valitettavasti ne ovat pääsääntöisesti aina negatiivisiä. Yhteiskunnassa on vallalla yleinen käsitys siitä, että yksinolo on jotenkin huono tai häpeällinen asia. Eihän kukaan ole vapaaehtoisesti yksin. Jos käyt ostamassa vaikka kahvin yksin kahvilasta, useimmiten se tarjoillaan pahvimukista take-away -versiona. Jos ei siis satuta kysymään, että juodaanko se täällä. Eihän kukaan yksin mene kahvia kahvilaan nauttimaan vaan se napataan mukaan ja olosuhteiden pakosta juodaan kiireessä yksin kun juostaan paikasta toiseen.

Yksin kahvilassa käynti oli aluksi hankalaa, mutta nyt osaan jo nauttia siitäkin.

Olen opetellut yksinoloa keväästä asti pikkuhiljaa. Ensin kävin kahvilla yksin. Sen jälkeen shoppailin yksin. Paniikkikohtauksen pelossa en kuitenkaan tehnyt ruokaostoksia yksin, mutta pienimuotoinen vaatekauppojen kiertely kävi hyvin harjoittelusta. Hiljalleen tehty harjoittelu on tuottanut tulosta ja olen oppinut nauttimaan yksinolosta. Ylitin itseni ja kaikki aiemmat pelkoni viettämällä aikaa Helsingissä yksin. Kävin museoissa, syömässä, puistoissa, kaupoissa ja kahvilla. Koskaan aiemmin en ole käynyt yksin museossa tai syönyt ravintolassa yksin. Miten ihana tunne onkaan astua pois omalta mukavuusalueeltaan ja huomata, että ei se niin paha juttu ollutkaan.

Yksinolon opettelussa minua auttoi suuresti eräs artikkeli, jossa kehotettiin ajattelemaan yksinolon sijasta, että onkin itsekseen. Tämä oivallus helpotti suhtautumistani asioiden hoitamiseen yksin. Voin nauttia omasta seurastani ja käydä itsekseni juuri sellaisissa museoissa, joissa haluan käydä. Voin käyttää museokierrokseen juuri niin paljon aikaa kuin itse haluan tai voin poistua heti jos näyttely ei olekaan mielenkiintoinen. Olen siellä vain itseäni varten. Voin valita kävelyreitin kauneimman mukaan enkä lyhimmän, koska nautin itse rakennusten katselusta eikä minulla ole kiire. Voin siis tehdä itsekseni ollessani asioita juuri niin kuin itse haluan ja parhaaksi näen.

Itseensä keskittyminen ja itsekseen oleminen ei ole ollenkaan säälittävää. Siinä ei ole samanlaista negatiivistä kaikua kuin yksinolossa. Itsensä kehittäminen ja itsensä huomioiminen ovat tätä päivää ja näin myös yksinolemisesta tulee coolia. Miten suuri merkitys onkaan ajattelutavalla.

Nyt myös asun ensimmäistä kertaa ikinä itsekseni. Olen päättänyt ottaa siitä kaiken mahdollisen irti ja nauttia yksinolosta myös kotona. En täytä kaikkia hetkiä tekemisellä tai tapaamisilla vaan jätän aikaa myös itselleni. Kehoni ja erityisesti mieleni tarvitsee sitä ja nyt osaan kuunnella itseäni paremmin. Tarvitsen aikaa vain olla ja ajatella tai olla ajattelematta. Nautin myös hiljaisuudesta. Etukäteen ajattelin, että se saattaa tuntua ahdistavalta, mutta se onkin osoittautunut rauhoittavaksi. En kaipaa televisiota pauhaamaan taustalle tai radiota puhelemaan itsekseen. Kodinkoneista lähtee riittävästi ääntä ja välillä hurahtaa auto tietä pitkin ohi.

Mitä siis koitan sanoa? Nauttikaa ihmiset itsestänne! Viettäkää aikaa itseksenne, käykää elokuvissa tai kahvilla itsenne kanssa. Olette ansainneet sen. Jokainen on arvokas ja vaatii ansaitsemansa huomion. Muistakaa siis antaa huomiota myös itsellenne.

Minä riitän. En pärjää ilman muiden apua, mutta pystyn ja voin olla myös itsekseni. Minä olen paras mahdollinen versio itsestäni ja minun on osattava arvostaa sitä. Tarvitsen siis aikaa itselleni. Kalenteriin on helppo merkitä lasten harrastusajat, omat harrastukset ja menot, mutta pitäisi osata antaa aikaa myös itsekseen ololle. Minä huolehdin itsestäni ja riitän jatkossa itselleni juuri tällaisena kuin olen.

Peilistä alkaa pikkuhiljaa katsoa itsekseen olemaan oppinut ja itseensä tyytyväinen kolmekymppinen.

Girls trip to Tallinn

Olen 31 vuotias, enkä ole koskaan matkustanut kotimaan ulkopuolelle kaveriporukassa. Nyt tuli sekin tehtyä. Tai ei nyt välttämättä voi vielä puhua porukasta mutta ensimmäinen kaverin kanssa tehty reissu on nyt takana. Toiset alkavat perustamaan perhettä tässä iässä ja minä alan viettää sitä kuuluisaa omaa aikaa. En valita, en sitten yhtään. Päinvastoin nautin joka hetkestä aina enemmän ja enemmän.

Mutta palataan aiheeseen eli tyttöjen matkaan. Idea matkasta sai alkunsa jo kesän alussa. Matkakohteeksi ajateltiin Tallinnaa ja ystäväni hankki passinkin tätä silmällä pitäen. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin ja muutti suunnitelmia. Ennen reissua meidän oli tarkoitus viettää rento viikonloppu Helsingissä ja käydä rannalla nauttimassa skumpat ja ihastelemassa pääkaupunkiseudun komistuksia. Helsinkiin lähdettiin ja perillä oltiin perjantai-iltana. Ystäväni vietti kuitenkin viikonlopun vessassa ja minä vietin aikani itsekseni kuljeksien. Tästä tulee ehkä jotain postausta myöhemmin. Suunniteltu rento ajanvietto meni siis mönkään ja koska reissua ei vielä ollut varattu, niin päätimme mennä sittenkin uudelleen pääkaupunkiseudulle totetuttamaan tätä rantalomailua. Majoittuminen meni kuitenkin hivenen mahdottomaksi ja päädyinkin varaamaan meille sen ensimmäisen suunnitelman mukaisen matkan Tallinnaan. Turhaa miettimisaikaa ei jäänyt, sillä varasin matkan sunnuntaina ja lähtö oli maanantaina. Mitä sitä turhia miettimään kun yhteinen vapaa-aika oli siinä ja nyt ja jonnekin oli mukava lähteä.

Päädyimme siis Tallinnaan. Mitään suunnitelmia ei ollut ja loma-ajankohtakin maanantaista keskiviikkoon, niin emme juuri edes odottaneet mitään. Mikäs sen mukavampaa. Kolme päivää aikaa olla, nauttia säästä ja seurasta, syödä hyvin ja rauhassa, juoda kesäjuomia kun siltä tuntuu ja nukkua niin paljon kuin huvittaa. Kerrassaan loistava konsepti, näitä lisää minulle!

Hotelli oli kertakaikkinen arvoitus, mutta sekin osoittautui mielenkiintoiseksi. Ikivanha kivirakennus, jossa seinät ja rappuset olivat sopivasti kallellaan kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Vanhahkon hajun ja ilmastoinnin sekä ikkunan puuttumisen korvasi ikioma ulko-ovi ja sisäpiha. Sijaintikin oli aivan loistava, likimain keskellä Vanhaa Kaupunkia. Kävellen pääsi kaikkialle ja itselleni riitti ihailtavaa vanhoissa rakennuksissa yllin kyllin.

Jotta reissu olisi kaikinpuolin tavanomainen tallinnanmatka, niin tottakai rahtasin kotiin myös tuliaisia. Kerran ennenkin olen itse rahdannut tuliaisjuomia Tallinnasta jalkamatkustajana ja silloin päätin, että toista kertaa ei tule. Ilmeisesti aika tosiaan kultaa muistot ja pahimmat mustelmat ja tuskat käsivoimissa olivat jo ehtineet unohtua. sillä sain todeta Suomen päässä satamassa dejavu -ilmiön iskeneen. Ei siis taaskaan hetkeen ole tulossa tuliaisjuomia Tallinasta minun toimestani.

Silloin tällöin nämä ns. kuluneet matkakohteet ja kaikille tutut ja tylsät paikat ovat oikein toimiva ratkaisu. Tallinna antoi juuri sitä mitä toivoinkin: rentoutumista, unta, mukavaa yhdessäoloa, mahtavia rakennuksia ja bonuksena vielä loistavan kesäsään. Seuraavaa reissua odotellessa ;)

Loistavan palvelun ravintola aivan Vanhan kaupungin keskustassa

Hotellin mukavasti vinot portaat

Hotellin seinistäkään ei suoraa kohtaa löytynyt ja sehän on vain hauskaa.

Mitä erilaisempia rakennuksia, sitä kauemmin niitä haluaisin katsella. Tämäkin oli aivan ihana!

Huumaava tuoksu

Tämä kuja <3

Mitkä kukkalaatikot, siis en kestä :D

Seurata voi myös: 
Instagramissa   @riikkaliedes 
Snapchatissä     liedes.riikka