 |
| Tubecon 2017, juontajina MiskaMH ja TheManninen |
Onko tosiaan niin, että 10-15 vuotiaiden lasten vanhemmat ovat tippuneet kehityksestä, eivätkä tiedä mitä somettaminen on? Toisaalta taas on tuon ikäisten lasten koko elämä somesta riippuvainen? Omaan empiiriseen tutkimukseeni perustuen vastaisin molempiin "Kyllä", vaikka haluaisin vastata "Ei". Tästä voidaan muodostaa yhtälö: Vanhemmat eivät tiedä mikä some on ja pelkäävät sitä + nuorten jatkuvasti lisääntyvä somen käyttö = Nykyajan sukupolvien välinen kuilu.
Sukupolvien välissä on aina ollut kuilu ja nyt se eskaloituu mielestäni juurikin sosiaaliseen mediaan. 30-45 vuotiaista likimain kaikki tietävät mikä Facebook on ja käyttävät sitä. Instagram ja Twitter ovat myös suurimmalle osalle tuttuja ainakin nimenä. Sen sijaan Snapchat ja Youtube ovat jo jotain käsittämättömämpiä juttuja, puhumattakaan jatkuvasti tulevista uusista aplikaatioista kuten esimerkiksi Sarahah. Myös termit bloggaaminen, vloggaaminen, tubettaminen, snäppääminen, follaaminen ja likettäminen ovat suurimmalle osalle vieraita. No okei, tuo bloggaaminen alkaa jo olla monella hallussa (terminä!).
Ihmettelen suuresti vanhempien laiskuutta kiinnostua nuorten asioista. Joudun itse usein tilanteisiin, joissa kerron minkäkin appin tarkoituksen tai suomennan uudehkoja termejä. Tämä nykyinen kuilu kun on mielestäni hyvinkin helposti kurottavissa umpeen. Pieni googlettaminen (sen varmaan kaikki osaavat) silloin tällöin helpottaisi kummasti aikuisten ja lasten välistä kommunikointia. Jospa vanhemmat viitsisivät nähdä edes sen verran vaivaa, että kun kuulevat lasten puhuvan jostain itselleen tuntemattomasta sovelluksesta, kirjottaisivat sen nimen googleen ja tutkisivat mikä on kyseessä. Ei kaikkia ole pakko ottaa omaan käyttöön, mutta ymmärryksen lisääminen nimenomaan siellä ikähaitarin vanhemmassa päässä eikä lapsissa, auttaisi ymmärtämään hieman paremmin niiden murkkuikäisten puuhia.
Suurin osa vanhemmista tuntuu ajattelevan, että on helpompi rajata ja kieltää lasta käyttämästä somea kuin ottaa oikeasti itse selvää mistä on kyse. Tässä mennään mielestäni hyvinkin pitkälti metsään. Some on nykypäivää ja kasvaa ja kehittyy jatkuvasti. Kaikki kehitys ei ole pahasta (joskaan tosin ei aina hyvästäkään) ja muutosvastarinta voisi pikkuhiljaa alkaa hellittämään. Silloin ennen vanhaan, kun somea ei ollut, samat asiat hoidettiin hieman hitaammin ja ehkä välillä hankalammin. Kaveria piti lähteä hakemaan tai soittaa lankapuhelimella jos halusi tavata hänet. Yhteyttä kauempana asuviin pidettiin kirjeitse. Sarjakuvat luettiin paperisesta lehdestä ja televisio-ohjelmat katsottiin kotona tv:stä. Jos olisi halunnut tietää, kuka on maailman epäonnekkain ja onnekkain mies yhtäaikaa tai mitä ehkäisykeinoja olikaan olemassa, piti mennä kirjastoon. Kirjastossa sitten tietoa kaivettiin pitkän aikaa ja punastuttavaa tietoa luettiin lehtienlukusalissa Reginasta, joka oli piilotettu Koululaisen sisään. Jos siis viitsi edes vaivautua kirjastoon. Onko siis väärin, että nykyisin kaverin saa kiinni sekunneissa ja voi selvittää helposti, kenen kanssa voisi illan viettää? Tai viestitellä Whatsappilla tai Snapchatillä kauempana asuvan ystävän kanssa päivittäin ja pysyä mukana toisen arjessa välimatkasta huolimatta? Entä eroaako sarjakuvien luku ja television katsominen vaikka Youtuben seuraamisesta? Onko väärin löytää vastauksia kysymyksiin pienemmällä vaivalla? Itse näen tämän kehityksen hyvänä. Joskin luen edelleen sarjakuvia ja kirjoja ihan paperisina ja haluan tämän tavan säilyvän myös lapsillani.
Se, että jotain uutta kehittyy, ei välttämättä tapa kaikkea vanhaa pois. Ja jos tappaa, niin ehkä sen tavan/tottumuksen oli jo aikakin jäädä historiaan. Eihän nykyisin käytetä enää oravannahkoja tai papyrusrulliakaan. Onkohan niidenkin jäämistä historiaan vastustettu?
Jotain negatiivista mainitakseni otan esiin sen paljon puhutun ruutuajan. Ruutuajaksihan lasketaan kaikki ruudun vieressä vietetty aika. Ehkä tämäkin käsite tarvitsisi päivitystä. Ruutuajasta on puhuttu jo siitä asti, kun se tarkoitti vain paikoillaan istumista television ääressä. Eroaako kirjan lukeminen ruudulta ja paperista merkittävästi toisistaan? Jotkut niin väittävät, mutta itse en laskisi e-kirjan lukemista ruutuajaksi. En siis ala vatvoa ruutuajan käsitettä yhtään enempää.
 |
| Isaac Elliot |
Miten sitten itse sometan? Päivittäin, tottakai. Ei muuten pysy mukana. Toiset lukevat sanomalehden päivittäin, minä selaan uutiset ja tapahtumat puhelimesta. Käytän päivittäin snäppiä. Whatsappia en edes ottanut koko juttuun mukaan, koska se nyt korvaa vain perinteiset tekstiviestit ja multimediaviestit. Päivittäin tulee selattua myös Instagramia ja Facebookia. Twitteriä käytän kun haluan seurata jonkin tapahtuman tiedotusta suoraan, esim. Turun tapausta seurasin suoraan Poliisin twitter-tilin kautta. Youtubesta tsekkaan uusimmat videot melkein joka päivä ja myönnettäköön, että tässä viime aikoina on tullut tutustuttua myös sellaiseen sovellukseen kuin Tinder. Niin ja blogeja luen aina kun ehdin ja omaani kirjoitan kun on jotain kirjoitettavaa.
Entäs lasteni somettaminen? Se on myös jokapäiväistä. Snäppään itsekin lapsilleni päivittäin ja seuraan heidän IG-, tube- ja facetilejään samoin kuin muita mahdollisia sovelluksia. Olen myös saanut huomata, että minun ei tarvitse olla huolissani lasteni somen käytöstä. He osaavat netiketin paremmin kuin suurin osa itseäni vanhemmista henkilöistä. He eivät julkaise paljastavia kuvia itsestään tai jaa koko ajan sijaintiaan. He osaavat googlettaa niin, että saavat haluamansalaisia vastauksia. Toisaalta kotona ollessa puhelimet välillä jopa unohtuvat illaksi sohvanväliin tai kahvinkeittimen taakse ja vasta silloin katoaminen huomataan, kun pitäisi laittaa aamuksi herätys soimaan. Olen siis tyytyväinen lasteni somen käyttöön. Tosin en tietenkään voi tietää kaikkea mitä he siellä tekevät, mutta kenen vanhemmat tiesivät vanhoina hyvinä aikoinakaan aivan kaikkea. Väitän, että tiedän jopa paremmin missä teinini liikkuu iltaisin, kuin mitä omat vanhempani ovat tienneet ennen kännyköiden hankkimista.
Hyvä paha some siis haltuun arvoiset kanssavanhemmat ja jätetään se paha kokonaan pois mielikuvista. Kaikessa on jotain pahaa mutta myös hyvää. Oli aiemminkin itsensäpaljastajia, joten ei sekään ole muuttunut. Nyt ne vain ovat netissä, mutta siellä tapahtuu paljon hyvääkin. Ei siis kannata miettiä pelkästään negatiivisia asioita vaan voi keskittyä myös niihin positiivisiin. En tarkoita, että kaikkien pitäisi hallita kaikki mahdolliset sovellukset, mutta koitetaan edes ottaa niistä selvää, joita omat lapsemme käyttävät. Itselleni seuraava haaste on siirtyä youtubessa kameran etupuolelle, nähtäväksi jää tuleeko siitä ikinä mitään julkaisukelpoista. Haasteen olen ainakin ottanut innolla vastaan.
Tässä kuunneltavaksi Tubecon All Stars 2017:
Tippuu
 |
| Loppuun vielä yhteisselfie #tubeconfi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti