Kesän museovierailut

Ehdin kesän aikana käymään edes muutaman kerran museossa. Enemmän olisin halunnut, mutta tämä kesä meni nyt näin. Onneksi museot eivät yleensä katoa mihinkään niin kyllä vielä ehtii. Muistin sentään uusia museokorttini ja nyt on taas vuosi aikaa käydä niin monessa museossa kuin suinkin ehtii.

Museokortista voisin tässä ohimennen kertoa hieman. Se on siis kortti, jolla pääsee yli 250 museoon Suomessa ja museoiden määrä näyttää lisääntyvän koko ajan. Korti on voimassa vuoden ostopäivästä ja sillä saa vierailla museoissa niin monta kertaa kuin haluaa. Ainoa rajoitus on se, että samaan museoon ei pääse saman päivän aikana kuin kerran. Kortin voi ostaa suoraan kohdemuseoista tai netistä täältä (klik klik)

Kortti kustantaa tällä hetkellä uutena 64,90 ja uusinta 59,90 jos uusii kortin ennen kuin se menee vanhaksi. Uusinnan voi tehdä milloin vain, koska seuraava vuosi jatkuu vanhan jälkeen eikä heti uusintapäivästä. Itse en mitenkään hirveän ahkerasti käynyt aiemmin museoissa, mutta kortti on kyllä madaltanut kynnystä huomattavasti. Nyt tulee helpommin piipahdettua museossa hetken mielijohteesta kun ei tarvitse miettiä sen enempiä museon sisältöä ja onko se pääsymaksun arvoista. Tällaisena melko taiteesta ymmärtämättömänä on tullut käytyä lähinnä vain kaikissa muissa kuin taidemuseoissa. Silti olen saanut kevyesti kortista maksamani hinnan käytettyä ja vielä ylikin. Vielä kun noihin kotikaupungin museoihin tulisi mentyä..

Sitten aiheeseen eli kesän museoihin. Toukokuun Helsinki-reissulla poikkesimme koko perheen voimin Suomenlinnassa ja samalla sukellusvene Vesikossa. Sukellusvene oli pieni (luonnollisesti), mutta silti hyvin mielenkiintoinen. Eipä tullut mieleen, että nukkuminen voi olla niinkin haastavaa tuollaisessa paikassa. Opastekylteissä oli kivasti kerrottu nimenomaan sukellusveneessä työskennelleiden arjesta ja sen tuomista haasteista. Lapsiakin kiinnosti lukea tekstejä ja niistä heräsi jokunen lisäkysymys. Tänne museoon ei kannata änkeä, jos vierailijoita on jonoksi asti. Sukellusveneen sisällä ei ohitella toisia kovinkaan helposti ja toisaalta tietoiskuja on kiva lukea rauhassa ilman tunnetta siitä, että olisi tientukkona.

Ei mitään ihan otollisinta valokuvausmaasto tuo sukellusveneen sisusta.

Olisi ollut hienoa päästä myös sukellusveneen päälle/kannelle vai miksi sitä ikinä nimitetäänkään.

Possua kuvailtiin pitkin Suomenlinnaa.

 Kesäkuussa jäivät museot väliin ja heinäkuussakin ehdin viettää vain yhden viikonlopun museoiden parissa. Tämäkin heinäkuinen viikonloppu oli yllätyksiä täynnä ja niiden takia päädyinkin käymään parissa museossa. Seuranani oli pieni, mutta sitäkin tärkeämpi, possu nimeltä Tahma. Tahma oli hyvää museoseuraa. Pikkupossu ei kertaakaan valittanut, että hidastelisin jonkin tylsän aiheen kohdalla tai menisin liian nopeasti mielenkiintoisten kohtien ohitse. Hän oli myös aina valmiina valokuvattavaksi ja kiinnostunut kaikesta, jota pääsi katsomaan.

Ensimmäisenä kävimme Tahman kanssa Suomen Kansallismuseossa. Museo sijaitsee Helsingin keskustassa, Mannerheimintiellä. Olin suorittamassa tärkeää tehtävää liittyen pullip-nukkeihin ja sattumalta huomasin museon reittini varrella. Takaisin tullessa poikkesin sisään ja vietinkin siellä useamman tunnin. Enpä olisi uskonut. Kai musta on tulossa vanha, kun historia on alkanut kiinnostaa niin kovasti. Äärettömän mielenkiintoinen museo, jota voin suositella kaikille. Pelkkä rakennus itsessään oli jo upea ja täynnä yksityiskohtia. Ulko-ovi tosin ei näyttänyt järin kutsuvalta, mutta kun siitä uskalsi mennä sisään, niin johan alkoi parantua.

Tahma-possu ihaili maisemia parvelta, minä keskityin katon upeisiin maalauksiin.

Ihania pilkahduksia historiaan jääneisiin koteihin.

Museossa vierähti niin pitkä aika, että oli välillä pakko lepuuttaa jalkoja ja istua katselemassa rappukäytävän ihmeitä.

 Seuraavana päivänä suuntasimme Tahman kanssa Korkeavuorenkadulla sijaitsevaan Desingmuseoon. Ennakkoajatuksenani oli, että tämä on juuri minua kiinnostava museo ja täällä tulee vietettyä useampi tunti. Sunnuntaipäivästä huolimatta museossa oli rauhallista (ehkä kesän ainoat helteet houkuttelivat ihmiset ulos eikä museotiloihin) ja sain mukavasti tutustua esillä oleviin kohteisiin.

Utopia nyt - kertomus suomalaisesta muotoilusta -näyttely oli mielenkiintoinen ja siihen tutustuinkin ajan kanssa. Museon loput näyttelyt taas olivat lievähkö pettymys. Utopia nyt -näyttelyssä oli hauska huomata, että miten niin moni asia arkipäivästä oli alunperin tarkkaan mietittyä ja suunniteltua muotoilua. Arjen taideteoksia tulee harvoin huomanneeksi. Kaikinpuolin koko museon parasta antia oli kahvilan asiakaspalvelu. Hiljainen päivä tietysti helpotti asiakaspalveluun panostamista, mutta en usko kiireenkään hyytävän tuon kahvilanpitäjän hymyä. Jos et siis ole kiinnostunut desingistä, mutta liikut ensi kesänä Korkeavuorenkadulla, niin suosittelen lämpimästi pysähtymään ja nauttimaan lasillisen viiniä kahvilan valikoimasta. Istuin possun kanssa terassilla varmaan yhtä kauan kuin vietin aikaani sisällä museossa. 

Iloinen yllätys näin napueginiin hurahtaneelle.

Tahma ja Prinsessa Leian käyttämä kaulakoru.

Tämä kerrossänky näyttää jo peräti kutsuvalta, toisin kuin kerrossängyt yleensä.

Hikinen ja aurinkoinen terassi pirteine kalusteineen, ihana paikka katsella Helsingin katujen kulkijoita ja mahtavia rakennuksia.

Näin vähälle jäi tämän kesän museokäynnit, mutta tosiaan onneksi niihin vielä ehtii. Talvellakin on kiva käydä museoissa ja itse asiassa juuri viime viikonloppuna kävin taas Helsingin Luonnontieteellisessä museossa. Siellä en tällä kertaa kuvannut mitään, koska samoja kuvia on jo muutamaan kertaan otettu. Silti aina yhtä mielenkiintoinen ja ajankohtainen museo.

Museoiden nettisivut:
Desingmuseo
Kansallismuseo
Sukellusvene Vesikko

Ja minuahan saa siis seurata somessa
Instagram täältä
Snapchat liedes.riikka