Mitä toimiva kyläyhteisö tarvitsee elääkseen? Ainakin aktiivisia toimijoita ja osallistujia ja passiivisia henkilöitä. Aktiiviset toimijat järjestävät tapahtumia ja tempauksia, mainostavat kylää tilaisuuden tullen kiinnostuneille, selvittävät mitä kyläläiset haluaisivat ja vievät kehitysideoita eteenpäin. Hieman passiivisemmat osallistujat sitten osallistuvat näihin tapahtumiin ja tuovat näin eloa kyläyhteisöön. Kylään kuuluvat yhtä tärkeänä osana myös ne, jotka eivät osallistu tapahtumiin, mutta asuvat silti alueella. Koko kylän lähtökohta on asukkaissa, joten siksi myös kaikista passiivisimmat asukkaat ovat tärkeitä. Tämä tuntuu usein unohtuvan.
Unelmatilanteessa yhteisöllä on jokin yhteinen viestintäkanava ja keino tavoittaa asukkaat. Nykyisin tämä voi olla vaikka Facebook. Facebook on loistava väline yhteisön yhdistämiseksi ja tiedonvälitykseen. Jos Facebook-ryhmä on aktiivinen, siellä käydään rakentavaa keskustelua ja kerrotaan tulevista tapahtumista, niin siitähän kylä saa loistavaa mainosta itselleen. Varsinkin siis jos ryhmä on julkinen. Jos itse muuttaisin uudelle paikkakunnalle tai itselleni hieman vieraampaan kylään, niin tottakai googlettaisin kylän ja tutkisin, mitä siitä sanotaan. Jos tässä kohtaa vastaan tulisi innostava ja elinvoimainen kyläyhteisön Facebook-ryhmä, niin se olisi taatusti vaikuttamassa muuttopäätökseen.
Mitenkäs sitten huonommassa tilanteessa? Silloin tämä mainoskanava toimii itseään vastaan ja karkottaa mahdollisesti kiinnostuneet asukkaat. Jos Facebook-ryhmä on täynnä valituksia ja vihaisia keskusteluita, ei se oikein toimi tarkoituksen mukaisesti.
Suurin osa ihmisistä asuu oletettavasti huomattavasti mieluummin ystävällismielisessä yhteisössä kuin jatkuvan valituksen keskellä. Tosin Suomihan on luvattu naapuririitojen maa, mutta en silti itse halua uskoa sen olevan ainoa tapa asua tulevaisuudessa. Miten siis vähentää riitaisuutta ja lisätä ystävällisyyttä? Nyt ollaan jo aika peruskysymyksen äärellä. Kyläyhteisöön (niin livekeskusteluissa kuin Face-ryhmissäkin) pätee myös ihan perussääntö: Älä valita turhasta ja anna mieluummin hyvää kuin huonoa palautetta.
Mistä kyläyhteisöissä valitetaan? Ainakin palveluiden puutteesta, mopoista, mopoautoista, nuorista ylipäätään, kissoista, koirankakoista ja kaikesta muusta erityisen tärkeästä. Faktahan on, että Suomessa on nyt ja tulevaisuudessakin (toivottavasti!) niin mopoja, mopoautoja, nuoria, kissoja vapaana kuljeskelemassa ja koirankakkoja teiden varsilla. Nuorisossa on aina niitä, (siis tulevaisuudessa, nyt ja silloin kultaisella 60-luvulla) jotka käyttäytyvät huonosti. Huonosti käyttäytyviä löytyy jokaisesta ikäryhmästä, mutta nuoret ovat ainoita, jotka tekevät sen näkyvästi julkisilla paikoilla. En väitä, että mopolla kaahaaminen tuplanopeudella olisi kenenkään edun mukaista tai mitenkään suotavaa, mutta ei sitä kitketä pois naapureille valittamalla. Vapaana kulkevat kissat (anteeksi nyt vain) kuuluvat mielestäni kyläyhteisöihin ja maaseudulle. Itse en näe ongelmaa kissojen kohdalla sen enempää kuin koirankakkojenkaan. Elämäni ei kaadu naapurin kissan hätistämiseen pihaltani tai koirankakan väistämiseen polulla. Päinvastoin niin nuoret, kissat kuin koiratkin kertovat, että täällä kylässä on elämää.
Mitä sitten kannattaisi tehdä? Tietysti kehua, kehua ja kehua! Aina löytyy kehuttavaa. Hyvät kävelyreitit tai mustikkapaikat, loistava lähikauppa, vieläkin voimissaan oleva koulu, aktiivinen kyläyhditys joka järjestää tapahtumia, bussiliikenne kaupunkiin ja mitä vielä. Jokaikisestä kylästä löytyy takuulla jotain kehuttavaa. Hyvien asioiden korostaminen luo positiivista mielikuvaa niin ulkopuolisille kuin itse asukkaillekin. Kuvitellaanpa tilanne, jossa kylätalossa on järjestetty vaikka korttien askartelu ilta. Paikalle on saapunut kolme osallistujaa kyläyhdistyksen aktiivien lisäksi. Jos tästä tapahtumasta jälkikäteen kerrotaan vaikka Face-ryhmässä tai ohimennen keskustellaan kaupalla käyden näin: "Tällaisenkin hienon tapahtuman jaksoivat järjestää eikä paikalle vaivautunut kuin kolme ihmistä. Jo on ihmeellistä kun kylässä on asukkaita 500 ja vain kolme muka ehti paikalle." Vaan entäpä jos jälkipuhe olisikin tällaista: "Olipa hieno kortti-ilta. Saatiin paikalle kolme ihan uuttakin innokasta kyläläistä, jotka piristivät meidän aktiivien iltaa. Ehdimme jopa perehtyä askartelun yksityiskohtiin tarkasti, kun saimme kunnolla vaihtaa ajatuksia kylätalon suuren pöydän ympärillä."
Kokeilenpa nyt itse kehua omaa asuinympäristöäni. Meillä on hienot lenkkimaastot, niitä löytyy niin kävelijöille, juoksijoille kuin pyöräilijöille tai rullaluistelijoillekin. Talvella lumitilanteesta riippuen on jopa hiihtolatu. Kyläläisten käytössä on urheilun puolesta myös vanha yleisurheilukenttä, talvella luistelukenttä, pururata, uusi frisbeegolfrata ja palloiluhalli (josta voi varata vuoroja ja jonne kyläyhdistyksellä on ollut vakiovuoro). Kylästä löytyy myös toimiva (joskin väliaikainen) alakoulu, aivan mahtavan palvelun apteekki, K-market, kolme päiväkotia, vanhusten rivitaloja, koira-aitaus, säännöllinen bussiliikenne keskustaan, Sininen koulu (jota voi vuokrata juhliin ja tilaisuuksiin) ja tietysti se toimiva kyläyhdistys, joka järjestää tapahtumia kyläläisten iloksi. Kaikki tämä luonnon lähellä ja kuitenkin vain 5 kilometrin päässä torista.
Mitä sitten kehittäisin? En siis valita, vaan haluaisin kehittää ja viedä näitä eteenpäin. Bussiliikenne voisi kulkea hieman useammin ja illalla vielä kuuden jälkeenkin. Kirjasto oli ihan huippuluokkaa ja olisi mahtavaa, jos kylään saataisiin kirjasto takaisin. Yhteinäiskoulu olisi myös todella hieno juttu. Nuorille paikka, jossa viettää aikaa. Esim. Sininen talo enemmän nuorten vapaaseen käyttöön Kuovin tapaan.
Kylästä valittaminen tekee hallaa ainoastaan kylässä asuville. Valittajien joukkoon ei kukaan halua muuttaa, joten talot tyhjenevät ja jäävät myymättä, koulut ja muut palvelut vähenevät ja lopulta kaikki lopetetaan kun kylässä ei asu enää ketään. Jos siis käyttäisimme kaiken valittamiseen kuluvan energian yhteisen asian hyväksi ja alkaisimme kukin puhua omasta kylästämme positiivisesti. Positiivinen kaiku kylästä on merkki myös kaupungin päättäjille. Aletaan siis yhdessä toimia kylien parhaaksi ja lopetetaan jatkuva valittaminen. Pidetään kyläyhdistykset hengissä ja hankitaan aktiiveihin mukaan nuorempiakin henkilöitä. Tämä onnistuu vain positiivisen asenteen kautta. Kylät ja kyläyhteisöt ansaitsevat oman kunniansa. Kiitos ja kumarrus.
Minua saa seurata myös somessa
Instagram täältä
Snapchat liedes.riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti