Syyshäät

 Ensimmäisen tapaamisen vuosipäivän kunniaksi päätimme mennä naimisiin. Päätös syntyi jo lopputalvella jolloin varasimme häämatkan. Varsinaisia kihlajaisia emme viettäneet ollenkaan vaan heinäkuun lopulla kerroimme tulevasta hääpäivästä perheillemme.

Miehen veljille perheineen kerroimme tulevasta hääpäivästä festareiden etkoilla

Varsinainen hääpäivä ja -juhla olivat eri päivinä. Lokakuun ensimmäisenä perjantaina menimme maistraatissa vihille ja juhlia vietettiin vasta seuraavana päivänä. Maistraattiin mukaan tulivat tietysti tyttäreni sekä molempien vanhemmat. Aiempaa kokemusta ei kenelläkään ollut maistraattivihkimisestä, mutta se tuli nopeasti tutuksi. Toimitus oli hyvin lyhyt ja nopea mutta ainakin asia tuli hoidettua. Vihkimisen jälkeen menimme porukalla syömään ravintolaan.

Ensimmäisen aamun yhteinen aamupala kotona sekä huomenlahjojen vaihto

 Juhlat pidettiin vanhempieni kotona ja paikalle oli kutsuttu kummankin vanhemmat, sisarukset ja kummit. Valmisteltavaa riitti ja varsinaisen vihkipäivän ilta kuluikin koristellessa ja leipoessa. Ehdimme silti kahdestaan kotiin kylpyyn ja hääyön viettoon. Seuraavana aamuna söimme aamupalan rauhassa ennen kuin palasimme juhlapaikalle valmistelutöihin.

Tienvarsikyltit kuuluvat asiaan häissä, myös pienissä sellaisisa

Pihakäytävälle kerättiin joukko lyhtyjä, jotka illan pimetessä valaisivat kotiinlähtijöiden tietä

Lippu salossa juhlapäivän merkiksi, jotta naapureillakin on jotain mitä pohtia

Keittiöön raivattiin tilaa useammalle pöydälle ja saimme kuin saimmekin kaikille vieraille pöytäpaikan kahvittelua varten.

Tarjoilupöytä sijoitettiin olohuoneeseen ja koristeltiin tietysti teeman mukaan

Äitini tekemä hääkakku

Jälkkäritarjoulua ettei nälkä pääse yllättämään

Hääjuhlamme alkoi maljojen nostolla ja puheilla. Äitini toivotti ensin kaikki tervetulleeksi ja sen jälkeen esikoiseni piti hienon puheen. Hän on kyllä uskomattoman rohkea ja upea! Miehen isä ja kummitäti käyttivät myös puheenvuorot. Pidän kovasti puheista ja tykkään itsekin sellaisia tarpeen tullen pitää. Sen takia hyvin pidetyt puheet lämmittävät kovasti mieltäni, koska tiedän mitä puheen pitäminen vaatii. 

Kahvittelujen lomassa oli myös tyttärieni järjestämiä ohjelmanumeroita. Yhteen ohjelmaan oli päässyt mukaan miehen veljen avopuolison poika ja toiseen (sulhasen ryöstöön) myös miehen veljet. Olin todella otettu siitä, miten lapseni olivat huomioineet myös miehen sukulaisia vaikka nämä vielä tässä vaiheessa olivat melko vieraita heille. Ohjelmina oli perinteisiä hääleikkejä, kuten jo mainittu sulhasen ryöstö, selät vastakkain kysymyksiin vastailu, pakettien avaus (minä sain tohvelit ja mies kaulimen), säärten tunnustelu (ei mennyt hyvin, valitsin miehen veljen XD) ja tietysti häätanssi. 

Ihan oikeaa ja perinteistä hääjuhlaa siis vietimme vaikkakin hieman totuttua pienemmällä porukalla. Oli mahtavan lämmin tunnelma koko illan ja koko viikonlopusta jäi hyvät muistot ainakin meille molemmille.  

Viralliset hääkuvat otti Anna-Kaisa Varjus (kolme alinta kuvaa)

Perhepotretti maistraatin vihkitilassa