Vauva-arkea

Hän saapui elämäämme mullistamaan elokuussa ja ihmetyttää meitä nyt joka ikinen päivä kasvullaan, tempuillaan ja taidoillaan. Paljon on arkemme muuttunut muutenkin sitten kesän, mutta suurin muutos on ollut uusi perheenjäsenemme.

Alku tuntui hankalalta. Vauvalla oli bilirubiinit koholla ja niitä seurattiin verikokeilla. Saimme valohoitolaitteen kotiin välillä vuorokaudeksi tai kahdeksi, jonka jälkeen piti käydä labrassa seurannassa. Tilanteesta riippuen menimme joko takaisin sairaalaan, jotta vauva pääsi tehokkaampaan valohoitoon tai saimme lopettaa kotihoidon seuraavan päivän verikokeisiin asti. Tilanne muuttui useasti ja nopeasti, juuri kun oli saanut lopettaa hoidon ja piti olla vain varmistuslabrat, niin arvot nousivat taas ja saikin mennä osastolle. Vaiva nyt sinällään on pieni ja helppohoitoinen, mutta tuoreilla vanhemmilla tämäkin nostaa stressiä yllättävän paljon. 1,5 viikkoa kesti seuranta ennen kuin vauvan arvot todettiin hyviksi. 

Tästä selvittyämme lähdimmekin sitten Leville, kuten edellisestä postauksesta voi lukea. Vasta reissun jälkeen pääsimme aloittamaan niin kutsutun normaalin arjen. Vauva söi ja nukkui hyvin. Imettäminen sujui ja sujuu edelleen kohtuullisen hyvin. Olemme pitäneet rytmistä kiinni ihan alkumetreiltä asti. Vauva herää aamulla klo 8-9 välillä, nukkuu tarvittaessa aamupäivällä noin puolen tunnin torkut, syö lounaan ja menee päiväunille ulos puolen päivän maissa. Alkuun hän nukkui neljästä viiteen tuntia iltapäivisin, nyt puolivuotiaana kahdesta neljään tuntia. Päikkäreiden jälkeen on tietysti ruoka-aika ja sen jälkeen leikitään/kyläillään/hoidetaan kotitöitä ja kaikkea muuta mitä nyt normaaliin elämään kuuluu. Samat hommat voidaan tehdä myös aamupäivällä. Illalla hän voi myös tarvittaessa ottaa pienet tirsat ja yöunille hän menee kahdeksan aikoihin.

Ja sitten ne yöheräämiset, niitä aina kysytään ja usein vähän harmitellaan kun sellaisia joutuu kestämään. Meidän vauvamme herää syömään 1 tai 2 kertaa yössä. Sama rytmi on pitänyt ihan kotiutumisesta asti. Olemme miehen kanssa jakaneet yöhommat niin, että minä syötän (koska imetys) ja mies hoitaa vaipanvaihdon ja vahtii, että vauva jatkaa nukkumista ja peitto on päällä yms. mitä on hyvä tarkistaa ennen kuin itse jatkaa unia. Tietysti silloin, kun mies on yön töissä, hoidan itse kaiken. Väsyttääkö? No ehkä jonkun verran, mutta ei pahasti. Harvemmin ottaa päähän nousta keskellä yötä syöttämään. Ja jos noustessa ketuttaakin, niin noin viiden minuutin päästä se on jo unohtunut. Nautin suunnattomasti meidän kahdenkeskisistä yösyönneistä. Tai hän syö, en minä. Minä vain katson kun toinen on niin keskittynyt syömiseen ja nauttii vain olostaan siinä sylissä peiton alla. Päivisin on huomattavasti enemmän menoa ja meininkiä, niin vauva ei malta samalla tapaa keskittyä syömiseen. Eikä tilanne muutenkaan ole koskaan päivällä yhtä rauhallinen ja seesteinen.

Alkuun vauvan kanssa oli helppo käydä kyläilemässä ja melkein missä vain, koska hän nukkui lähestulkoon missä tahansa ja syöminenkin onnistui helposti. Nyt kun hän on hieman kasvanut ja ympäröivä maailma kiinnostaa eri tavalla, jää päiväunet kakkosiksi kun olisi muuta katseltavaa. Tällä viikolla kävimme esim. Turussa ja olin hieman kaavaillut, että lähdetään keskustaan kun vauva menee päiväunille ja hän saa siis nukkua rattaissa rauhassa. Nukkuihan hän; kävelymatkan kummiensa luota keskustaan ja takaisin, noin 30min/suunta. Välissä 4 tuntia hereillä kun eihän shoppailua/museota/ravintolaa voi jättää väliin nukkumalla. Onneksi seuraava päivä oltiin taas ihan kotosalla ja rytmi palautui heti normaaliksi. 

Vauva-arkea on helpottanut huomattavasti se, ettei vauvamme kärsi koliikista, ilmavaivoista tai mistään muustakaan ainakaan toistaiseksi. Väsymys saa hänet kitisemään ja kiinteiden ruokien aloittaminen teki vatsasta kovan. Nälkäänsä hän ei toistaiseksi ole valittanut vaan on meidän vanhempien tehtävä tietää milloin on ruoka-aika ja pysyä rytmissä. Vierastamaan hän on myös alkanut ja se tekee kyläilyistä hieman raskaita. Välillä tuntuu, että muut luulevat vauvamme huutavan jatkuvasti vaikka kotona hän on useimmiten aina hyvällä tuulella. 

Elämämme vauvaperheenä on siinä hieman poikkeavaa, että meillä on täällä kahden aikuisen lisäksi kaksi teini-ikäistä, jotka kykenevät hoitamaan vauvaa. Esikoinen on oikein innoissaan auttamassa ja hoitaa pyytämättäkin todella paljon. Hän hoitaa niin vaipanvaihdot, pukemiset, rattaiden työntämisen kuin vauvan kantamisen tulassakin. Tarvittaessa myös pulloruokinta onnistuu häneltä ja tietysti kiinteiden syöttäminen. Keskimmäinen taas on vähemmän kiinnostunut vauvan hoidosta, mutta kyllä hänkin pärjää hetkellisenä vahtina oikein hyvin. Me pääsemme siis rauhassa saunaan ja tarvittaessa vaikka kauppareissulle tai kuntosalille hyvillä mielin ilman vauvaa. Suorastaan luksusta, kun kotona on lapsenhoitoapua yllin kyllin.