Projekti on kokenut jos jonkinlaista takaiskua, mutta suurin syy viivytykselle on ollut auttamattomasti ompelijan aikaansaamattomuus. Nyt kun olen puolen vuoden aikana saanut oman saumurin (jota ilman en tietenkään voinut tuolia tehdä) ja ompelukoneeni oli huollossa, ei enää ollut syitä olla tarttumatta toimeen. Kankaatkin olin leikannut valmiiksi jo helmikuussa.
Eihän siinä hommassa mennyt kuin yksi ilta. Hieman vähemmälläkin olisi tietysti selvinnyt, jos olisi loppuhuumassa huomannut olla hivenen tarkempi eikä olisi ommellut viimeistä saumaa väärinpäin. Tuolista piti tulla tetra, mutta ihan viimeisen sauman ompelin innostuksissani niin, että päällikankaasta tulikin pussi. Ei auttanut kuin purkaa sauma ja ommella uudelleen.
Tuolin täyttäminen oli myös sellainen operaatio, että siihen en ihan heti ala uudelleen. Styroksipallot ovat yllättävän sähköisiä ja kevyitä ja tarttuvat aivan kaikkialle. Muutaman kerran sai kauhoa, että koko 150 litraa muovipalleroita siirtyi pussista toiseen.. Oli mulla apulainenkin, meidän pitkäkarvainen kissanpentu oli innokkaasti mukana tutkimassa. Välillä kisu yritti kiivetä säkkituolin sisällekin, mutta sen onnistuin sentään estämään. Tässä kohtaa kello läheni puolta yötä, tytöt nukkuivat eikä mies ollut vielä tullut kotiin, niin kuvatodisteet tästä hulvattomasta operaatiosta puuttuvat. Sen vain sanon, että meidän talossa (tai oikeastaan koko tontilla) ei enää täytetä yhtään ainuttakaan säkkituolia.
Lopputulema oli, että säkkituoli valmistui hieman ennen puolta yötä ja koko talo oli enempi ja vähempi styroksipallojen valtaama. Niitä löytyy muuten vieläkin sieltä sun täältä. Pääasia kuitenkin lienee se, että lahjan saaja oli hyvin tyytyväinen. Ei edes harmittanut enää, että lahjan saanti vähän myöhästyi. Parempi siis myöhään kuin ei milloinkaan.
 |
| Eipä tästä kuvasta muuta kuin että seinä on ihan törkeän likainen. Tapettienvaihtosuunnitelma ei siis ole ollenkaan turha.. |
 |
| Makkara-Possu ja Jätti-Franklin testaavat uusia tuoleja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti