Rauman päässä ollut tietyö meinasi kyllä jo estää koko kokeilun osaltani, mutta pääsimme silti Jeminan kanssa perille. Tosin kolme varttia myöhässä. Istuskelimme autossa tietyömaan kohdalla tasan 52 minuuttia, kunnes päääsimme jatkamaan matkaa kohti Poria. Perillä toiset olivat odottaneet meitä ja pääsimme kaikki yhdessä joelle. Puolet lähtivät matkaan sup-laudoilla ja loput kajakeilla. Kajakkia olen joskus melonut useastikin, niin odotin suurella innolla sup-kokeilua.
Voisi sanoa että himpun verran jännitti, kun nousin laudalle seisomaan. Yllätyksekseni en kuitenkaan kaatunut samantien vaan sain jopa itseni liikkeelle. Jeminalla oli myös suplauta, mutta hän oli siinä kuin vanha tekijä konsanaan. Itse olen niin hirveä puupökkelö ja vielä huonolla tasapainolla varustettu, että on suuri ihme, etten tippunut kertaakaan laudalta. Lauta oli kyllä niin tukeva, että ei siinä sitten enää liikkeelle päästyä pelottanut seisoskella. Tosin jalanpohjat olivat kovilla kun jännitin huomaamattani joitain vähemmän käytössä olevia lihaksia koko reissun ajan.
Reitti oli vaihteleva maisemien puolesta. Matkaan mahtui niin suistomaisemaa kuin kerrostalojakin. Onneksi ei juuri tuullut ja aaltojakin oli vain hetkittäin kun joku meni veneellä ohi. Oli kyllä kivaa puuhaa tuo suppailu ja haluan taatusti uudestaankin päästä melomaan. Ensi kesänä sitten kun vedet ovat lämpimät ja aurinko paistaa, niin voi taas lähteä haastamaan tasapainoa.
Kuvista kiitos toiminnanjohtaja S. Lautamatille!
 |
| Pääsin irti laiturista enkä edes kaatunut, saavutus sekin. |
 |
| Jeminalta homma sujui kuin itsestään, minä taas seisoin tukevassa haara-asennossa koko matkan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti