No miksi juuri nyt? Varsinainen "syypää" tälle reissulle oli meidän 12 vuotias, joka fanittaa norjalaskaksikko Marcus & Martinusta. Keikalle olisi pitänyt päästä jo aikoja sitten, mutta koska niitä on ollut vain Norjassa ja Ruotsissa, emme ole lähteneet niin pitkälle reissulle. Jossain kohdassa oli puhetta, että sitten kun nämä tulevat Suomeen, niin voidaan keikalle mennä. Ja mentiinkin. Liput hankittiin hieman ennen kuin Kummit julkistivat poikakaksikon esiintyjälistalleen ja sen ansiosta pääsimmekin ihan hyville paikoille. Käsittääkseni konsertin lippumyynti räjähti siinä kohtaa kun tämä esiintyjä julkaistiin.
Elämä Lapselle -konserttiin oli helppo lähteä koko perheenä, koska siellä oli kaikille jotain katseltavaa ja kuunneltavaa. Itseeni teki vaikutuksen Mira Luodin esiintyminen tai tarkemmin ottaen vielä hänen taustatanssijansa. Uskomattoman taitavia lapsia ja nuoria. Jeminan mielestä paras hetki oli jo ennen kuin pääsimme istumaan paikoillemme. Vessaa etsiessä törmäsimme yhteen hänen suosikki tubettajaansa ja tämä pikainen kohtaaminen oli kuulemma paras tapahtuma koko illan aikana.
Jonnalle melkein kolmen tunnin "odottelu" oli täyttä tuskaa. Poikakaksikko kun esiintyi viimeisenä, niin sitä sai sitten hetken odotella. Eikä siinä pystynyt oikein nauttimaan muiden esityksistä kunnolla, kun koko ajan piti jännittää ja katsoa kelloa, että joko joko joko joko.. Tulivathan ne pojatkin lopulta lavalle ja hyvin esiintyivät, pakko myöntää.
Kaikista hienointa ja koskettavinta olikin juuri tuo tytön uskomaton innostus ja onnellisuus, joka oli käsinkosketeltavaa. Yleensä olen telkkarista katsellessa vetistellyt inserttien kohdalla, mutta nyt tuo vieressä istunut oma lapsi sai saman reaktion aikaan pelkästään olemalla niin onnellinen. Vaikutus oli sen verran suuri, että mies päätti siinä kesken konsertin hankkia seuraavalle päivälle liput vielä Nosturiin poikien omalle keikalle (joka oli julkaistu vain muutamaa päivää aiemmin). Niin sitten seuraavana päivänä isä pääsi tyttären kanssa kuuntelemaan poikia ja miljoonaa kiljuvaa tyttölasta. Me vietimme Jeminan kanssa seuraavan illan hieman rauhallisemmissa merkeissä elokuvissa istuen.
Tässä ei siis toteutettu minun lapsuuden haavettani konserttiin pääsystä vaan tyttären haavetta nähdä idolinsa. Ja tämä haave tuli kyllä toteutettua oikein kunnolla ja taatusti paremmin kuin mitä lapsi oli ehtinyt edes toivoa. Sivussa sitten omakin haaveeni toteutui vihdoin. Kyllä näitä pieniä helmiä tarvitaan arjen myllerryksessä jaksamiseen <3
ps. Pahoittelut kuvien todella surkeasta laadusta. Kännykällä ei oikein saa kuvia kauempaa..
 |
| Väkeä riitti, tyhjiä paikkoja oli vain satunnaisesti muutama hajapaikka. |
 |
| Mira Luoti |
 |
| Vihdoin Marcus & Martinus |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti