Kävimme kaikki syömässä Aviapoliksessa ja sen jälkeen lähdin tyttöjen kanssa läheiselle Pokemon-salille kuluttamaan aikaa. No eihän siitä mitään tullut kun saleja oli lähistöllä vain yksi, niin nuohan valtasivat sitä vuoronperään ja tappelu siitä tuli. Onneksi salin vieressä oli Ilmailumuseo. Pieni rauhoittumislenkki asemalle ja takaisin ja sitten hermot olivat sen verran taas kasassa, että museokierros tuntui hyvältä ajatukselta.
Ilmailumuseo oli kyllä varsin mielenkiintoinen ajanviettopaikka. Erityisesti Jeminaa tuntui kiinnostavan jokaikinen vekotin ja härveli ja mitä isompi hävittäjä tai pommi oli kyseessä, sitä enemmän kyseltiin ja tutkittiin. Kerrankin sai kiertää ja katsella paikkoja rauhassa, sillä koko 1½ tunnin aikana ei museossa ollut muita asiakkaita.
Erityisen kiinnostava oli vaihtuva näyttely, jossa esiteltiin lentomatkailun alkua sotien jälkeen. Jotenkin siellä tajusi, että lomalennot ovat hyvinkin tuore ilmiö vaikka ovatkin niin arkipäiväisiä nykyisin. Ja vaikka olin kyllä faktat tiennyt jo ennestään, mutta näyttely konkretisoi asian paremmin kuin pelkkä kirjasta luettu tieto.
Jeminan mielestä parasta oli lentokone, johon pääsi sisälle käymään. Se oli myös hivenen jännittävä, koska koko hallissa ei tosiaan ollut muita ihmisiä kuin me kolme ja silti lentokoneen etupäästä kuului puhetta. Uskalsimme mennä katsomaan ja lentoemännän äänihän se sieltä nauhurista kuului. Vielä tätäkin kohdetta parempi oli lentosimulaattori, jolla sai lentää (ja rysähtää maahan) niin monta kertaa kuin halusi.
Nyt sain vihdoin ja viimein hankittua itselleni museokortin, joten jospa kynnys käydä museoissa olisi nyt hieman matalampi. Saa nähdä tuliko tehtyä fiksu hankinta vai jääkö käyttö vähäiselle. Kehärata päästiin vihdoin myös kiertämään kokonaan, mutta lentokentän ihmettely jäi vielä toiseen kertaan. Piti palata vauhdilla Helsinkiin, jotta ehdittiin illan rientoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti