Satakunta ajatusta: Liittokokousfiilistelyä

Huh, mikä viikonloppu! Niin paljon tekemistä, asiaa, matkustamista ja ihania ihmisiä, että on mennyt koko alkuviikko palautumiseen. Olo on ollut sellainen, kuin olisi ryypännyt koko viikonlopun vaikka mitään en juonut (tai no yhden lasillisen viiniä, mutta sitä ei lasketa).

Viikonloppu alkoi rakkaan ystävän synttärijuhlilla. Oli mahtavaa nähdä läheisiä ystäviä ja viettää aikaa heidän kanssaan pitkälle yöhön. Saunottiin, paljuiltiin ja jotkut tanssivatkin, minulta se ei valitettavasti suju. Kotiuduin juhlista kolmen aikaan yöllä ja kello herätti uuteen aamuun tasan viideltä. Siitä sitten loput kamat puoliksi pakattuun matkalaukkuun, aamupuuroa keittelemään ja aamutoimien jälkeen autolla kohti Poria. Porista sain kyytiin kaksi yhtä aamuvirkkua ja matka jatkui kohti Kokkolaa.

Keskustanuorten liittokokous oli tänä vuonna Kokkolassa ja tottakai sinne piti päästä. Aikataulu heitti pienen haasteen, mutta siitäkin selvisi. Tämä liittokokous oli minulle lajissaan viimeinen ainakin virallisena edustajana. Epävirallisena sivustaseuraajana voi sitten joskus mennä vielä fiilistelemään vanhoja aikoja..

Liittokokouksessa olin menettelytapavaliokunnassa sekä poliittisessa valiokunnassa. Menettelytapavaliokunnan toiminta oli mielenkiintoista ja varsinkin äänten laskeminen oli minulle uutta. Poliittisessa valiokunnassa taas käytiin monta mielenkiintoista keskustelua, mm. myyrän alkuperästä ja turvapaikanhakijoiden omasta työehtosopimuksesta.

Iltaohjelmassa oli vastaanotto Kokkolan kaupungintalolla ja ruokailu samassa paikassa. Iltaohjelman yhteydessä julkaistiin Kenubiili 2.0 saapuneeksi. Tätä uutista oli odotettu! Nyt alkaa biilin tuunaus Keskustanuorille sopivaksi ajopeliksi ja tositoimiin biili pääsee kuntavaalien alla. Sitten vain Kenubiiliä bongailemaan Satakunnastakin kun sen aika on.

Ruokailun jälkeen alkoi liittohallitusehdokkaiden paneeli. Paneelikeskustelu tuli taas kerran tarpeen, sillä en ollut vielä siinä kohdassa aivan varma ketä kaikkia äänestäisin. Paneelin jälkeen alkoi asetelma olemaan selvillä. Valinta oli kyllä vaikea kun oli 11 hyvää ehdokasta ja vain viittä sai äänestää. Vaali olikin sitten seuraavana päivänä. Samalla valittiin kansainvälisten asioiden sihteerit (2kpl).

Sunnuntaina palkittiin kunniamerkeillä niitä ansainneita henkilöitä. Sain itse kultaisen ansiomerkin ja sitä myöten tämä olikin viimeinen liittokokous, jossa sain olla äänivaltaisena paikalla. Ihan mahtava reissu oli kyllä taas ja olen tyytyväinen, että jaksoin lähteä haasteista huolimatta. Toipumiseen on mennyt uskomattoman paljon aikaa, mutta eiköhän tämä tästä iloksi muutu.