Bussi ajaa Raumalta Turkua kohti ja pysähtyy Ihoden kohdalla pysäkille. Kuski avaa oven.
- "Eihän tämä bussi mene Hinnerjoelle?", pysäkillä seisova nainen kysyy.
- "Ei.", vastaa bussikuski.
Kuski sulkee oven ja jatkaa matkaa.
Tapahtuma sijoittuu juuri ja juuri Varsinais-Suomen puolelle, mutta kuvastaa silti hyvin satakuntalaista mentaliteettia. Satakunnassa ei perinteisesti turhia lörpötellä, ei työn puolesta eikä vapaa-ajalla. Eikä varsinkaan vieraiden ihmisten kanssa. Tervehdyksen saaminenkin voi olla kiven alla. Toinen pointti tuossa tekstissä oli siinä, että satakuntalainen helposti kääntää positiivisenkin asian kuulostamaan negatiiviselta. Tuttavaa voidaan pyytää kahville kysymällä: "Et sä mittä kahvil lähtis?" Perusajatus on, että pessimisti ei pety.
Näistä lähtökohdista ajateltuna on ymmärrettävää, että muuallapäin Suomea satakuntalaisia pidetään jäyhinä ja ehkä jopa tylyinä. Kainuulaisen korvaan satakuntalainen vaikuttaa varmasti epäkohteliaalta lyhyine töksähdyksineen kun taas satakuntalainen voi hiljaa mielessään toivoa kainuulaisen jo lopulta pääsevän asiaankin.
Eroja on myös siinä, että muualla tunnustetaan helpommin oma maakunta. Hämäläinen, kainuulainen ja pohjanmaalainen ovat ylpeästi oman maakuntansa asialla. Pohjanmaallakin ollaan tarkkoja siitä, että varmasti tulee mainittua maakunnan nimi oikein. Muualta päin Suomea helposti ajatellaan Pohjanmaa yhdeksi isoksi maakunnaksi, mutta itse pohjalaiset ovat tarkkoja siitä, että jos on Etelä-Pohjanmaalta niin sitten on nimenomaan Etelä-Pohjanmaalta. Ja saakin olla tarkkana.
Satakuntalainen ei ole satakuntalainen jos itse saa kertoa mistäpäin Suomea tulee. Satakuntalainen kertoo ensin kaupungin tai kunnan ja havainnollistaa sijainnin vertaamalla matkaa Turkuun (tai Poriin tai Tampereelle). Myös Olkiluotoa voidaan käyttää tässä määrittelyssä apuna. Maakunnan nimeä on turha odottaa.
Omassa kaupungissani on selvästi vallalla yleinen käsitys, että Satakunta = Pori. Pohjois-Satakunta taas on eristäytynyt omaksi itsekseen ja jopa profiloitunut tällaisena. Eurajoki (johon vuodenvaihteen jälkeen kuuluu myös Luvia) on oma kuntansa, joka ratsastaa ydinvoiman tuomilla tuloilla ja voi näin viis veisata muiden mielipiteistä. Idän suunnan kunnat (Eura, Harjavalta, Nakkila, Kokemäki, Säkylä ja Huittinen) taitavat katsella kaihoisasti kohti Pirkanmaata. Pieni Satakunnan maakunta on siis jakautunut omiin poteroihinsa. Porilaiset ovat ainoita, jotka edes käyttävät Satakunta-nimeä yhtään missään. Etsipä muualta Satakunnasta vaikka yrityksiä, joiden nimessä on käytetty tuota kummallista sanaa. Ei niitä juuri ole.
Mistä tämä antisatakuntalaisuus johtuu? Sitä olen viime aikoina miettinyt useasti. Totta on, että emme ole kovin sosiaalisia, mutta kai silti voi olla omien naapurikuntien kanssa yhteistyössä? Selväksi on kuitenkin tullut, että kovin helposti ei voi. En tunne historiaa riittävän hyvin, että osaisin selittää mihin tämä kaikki perustuu. Arvelisin kuitenkin, että Turun ja Porin läänin loppuminen oli kova isku Länsi-Suomen asukkaille. Muistelisin lapsena useinkin kuulleeni puhuttavan Turun ja Porin läänistä jopa pienellä ylpeydellä. Satakuntaa ei kukaan mainitse samanlaisesti.
Vastakkainasettelu Rauman ja Porin välillä on myös suurta. Iso Pori tulee ja vie kaiken pieneltä Rauman kaupungilta. Tällaisen olen saanut kuulla useasti viime aikoina. Vastakkainasettelu on tervettä ja jopa toivottavaa joissakin asioissa. Esimerkiksi urheilu (varsinkin jääkiekko) yhdistää satakuntalaisia tästä kahtiajakautumisesta huolimatta. Sen sijaan vastakkainasettelu on huono lähtökohta maakuntamalliin siirryttäessä.
En nyt lähde enempää erittelemään huonoja asioita, mutta haluaisin palavasti keksiä ratkaisun siihen, miten Satakunta saadaan yhtenäiseksi ja eritoten siihen, miten satakuntalaiset saadaan satakuntalaisiksi. Olen itse oikein perin satakuntalainen small talkin osalta (tai sen taidon puutteesta) mutta silti hyvinkin ylpeä juuri satakuntalaisuudestani. Satakuntalaisuus kaipaisi ehkä pientä brändäystä. Eikä suinkaan mitään uutta, vaan tehdään valtti tästä omasta jäyhyydestämme, jota ei muualla osata. Ja voidaan sitten tietysti korostaa niitä satakuntalaisten hyviäkin puolia. Pohjois-Satakunta on tämän työn jo aloittanut ja toivoisinkin, että tällaista tehtäisiin myös koko Satakunnan voimin.
Tähän loppuun pari linkkiä. Tuon ensimmäisen linkin takaa löytyy loistavan itseironisesti tehdyt sivut, joita kannattaa tutkia hiukan enemmänkin kuin vain etusivulta.
http://www.pohjois-satakunta.fi/
http://www.satakunta.fi/
 |
| Pakko myöntää, että onhan tämä Satakunnan vaakuna jokseenkin porimainen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti