Lapin matkailua 2022: Saariselkä (+ Ivalo & Inari)

Ensi viikolla starttaavaa seuraavaa Lapin reissua odotellessa ja suunnitellessa on hyvä palata hetkeksi alkukesään. Silloin olimme viimeksi Lapissa ja kiersimmekin paikasta toiseen. Ruskaviikon olemme vain yhdessä paikassa mutta tuolloin kesäkuun alussa ehdimme reissata parin viikon aikana reitin Levi-Saariselkä-Salla. Tässä jutussa keskityn Saariselkään, palataan ainakin Sallaan toisessa kirjoituksessa.

Parin vuoden tauon jälkeen pääsimme taas Saariselälle. Tästä on muodostumassa oma nro 1 kohde Lapissa. Luonto on täällä niin erilaista kuin etelämpänä ja suurin kesäturistimäärä puuttuu. Onhan täälläkin kesäturisteja mutta ei mielestäni lainkaan niin paljoa kuin lännempänä. Vuokrattiin tällä kertaa rivitalon päätyhuoneisto aivan keskustasta. Kävellen pääsi kauppaan ja kylpyläkin oli melkein naapurissa. 

Ekana varsinaisena Saariselkä-päivänä huiputettiin Kiilopää. Valitsimme reitiksi 6 km pitkän Kiirunapolun rengasreitin. Alkuun näytti siltä, että tulemme kastumaan kunnolla matkan varrella. Noin kilometrin kohdalla sade yllättikin kunnolla mutta tässä kohdin löytyi vielä jokunen puu sateensuojaksi. Sateet onneksi menevät tuntureilla yhtä nopeasti ohi kuin alkavatkin ja pääsimme jatkamaan matkaa. Muutama pienenmpi kuuro osui vielä kohdalle huipulle kiipeämisen aikana mutta välillä paistanut aurinko sekä jokseenkin kova tuuli kuivattivat kyllä vaatteet nopeasti. 

Sade yllätti kuvaajan ja linssi on saanut osuman. Mutta vitsit tätä hiekkaa!

Pieni mutta niin vahva ja reipas retkeilijä

Huipulla pidimme evästauon ja ihailimme maisemia kaikessa rauhassa. Suurempaa ruuhkaa ei polulla ollut ja saimmekin nauttia eväät täysin rauhassa. Vajaa 3 vuotias kiipesi kokonaan itse tämän 2 kilometrin nousun huipulle ja teki näin ensimmäisen huiputuksensa omin jaloin. Huikaiseva suoritus!

Ulkona. Perillä.

Loppumatka sujui mukavasti alamäkeen. Alhaalla oli jokseenkin paljon kosteita paikkoja. Näistä oli varoitettu reittikuvauksessa sanoilla "loppupään ojanvarsikosteikolla on pitkokset". Juu varmaan olikin jossain kohdassa, mutta märkää (ei kosteaa vaan ihan vuolaana valuvia puroja) oli todella paljon. Lenkkareilla kulkeneet eivät selvinneet kuivin jaloin. Veikkaan, että pari viikkoa myöhemmin pahin puroilu on ohitse ja reitti huomattavasti paljon kuivempi. Ei meitä kyllä haitanneet nämä purojen ylitykset, niistä tuli mukavasti lisämielenkiintoa loppumatkaan. Oli muutenkin todella monipuolinen reitti ja voin hyvin tätä suositella. 

Saariselän keskusta on kaunis ja sitä on kiva kiertää kävellen. Meillä oli tällä reissulla mukana potkupyörä kolmoselle ja se olikin kovassa käytössä. Kauppareissut hoidettiin kävellen ja myös iltalenkit/fiilistelykävelyt tehtiin keskustan maisemissa. Näin kesällä siellä saa aika lailla rauhassa kävellä keskustassakin mutta talvella on varmasti enemmän vilinää. Oli nytkin väkeä erään paikallisen pubin terassilla ihan kiitettävästi eikä kaupassakaan yksin tarvinnut olla. Terassille meinattiin poiketa jonain iltana, mutta se jäi tällä kertaa väliin. Iloinen yllätys oli, että kylpylä oli auki. Muissa tämän reissun matkakohteissa kylpylät olivat suljettuna. Niinpä esikoinen päätti viedä kolmosen elämänsä ekalle kylpylävierailulle ja tämähän oli ihan hitti ohjelmanumero. Kävimme pari päivää myöhemmin vielä neljästään (minä, mies, kolmonen ja vauva) kylpylässä uudelleen. Esikoinen kun oli jo ehtinyt lähteä kotiin ja kolmosen innostus kylpylästä oli niin suurta että pitihän sinne uudelleen päästä. Onneksi vauvan sai ottaa vaunuissa mukaan kylpyläosastolle. 

Kiilopään huiputusta seuraavana päivänä tarvitsimme jotain muuta ohjelmaa retkeilyn sijaan ja päätimme lähteä Ivaloon ja Inariin. Matkalla pysähdyimme Karhunpesäkivelle. Kahvila tässä jätettiin väliin ja kiivettiin vain raput ylös karhunpesäkivelle. Olisimme halunneet jatkaa ihan ylös saakka näköalapaikalle, mutta kolmonen sanoi että hän ei jaksa. Niinpä näköalojen katselu jäi tältä kertaa väliin. Aika monta porrasta hän kuitenkin käveli silti itsekin. Karhunpesäkivestä hän tykkäsi kovasti ja meni monta kertaa kiven sisään. Ensin jännitti ja minä menin hänen kanssaan mutta hetken päästä hän meni jo itse ja kiersi lenkin monesti. 

Ivalossa syötiin jätskit ja jatkettiin matkaa kohti Inaria. Siellä meidän kohteena oli saamelaismuseo Siida. Olen käynyt joskus aiemminkin Siidassa mutta nyt se oli juuri auennut suuren remontin jälkeen ja kiinnosti kovasti, että miltä siellä nyt näyttää. Oli kyllä todella upea ja mielenkiintoinen museo. Kolmonenkin viihtyi siellä hyvin ja ihmeteltävää riitti vaikka millä mitalla. Osa ulkoreitistä oli vielä kunnostettavana eikä sitä päässyt kulkemaan ympäri. Kävimme silti kiertämässä kaiken minkä pääsi. Tietysti kolmoselle iski pissahätä juuri kun olimme aivan reitin kauimmassa päässä. Vauhdilla sitten takaisin koko matka jotta päästiin vessaan, tässä kohtaa kaipasin auki olevaa koko reittiä (matka vessaan olisi ollut huomattavasti lyhyempi). 

Nuo seinillä olevat valokuvat olivat mykistäviä. En ottanut niistä kuvia koska ne täytyy kokea paikan päällä. Suosittelen siis kaikille tuonne suuntaan eksyneille Siidaa. 

Paluumatkalla muistin, että olin kuullut Ivalossa sijaitsevasta sekatavarakaupasta, josta saa myös islantilaisia villalankoja. En muistanut kaupan nimeä mutta google osasi kertoa, että lankoja myyvä Halpatalo Ekstra Piste tosiaan löytyy Ivalosta. Google kertoi myös, että kauppa menee kuudelta kiinni. Kello oli noin puoli kuusi tässä vaiheessa. Ivaloon kerjettiin hyvin ennen kuutta, mutta tuo pahuksen kauppa oli hieman hukassa. Kerkesimme kuitenkin sisään muutamaa minuuttia ennen kuutta ja sain ostettua kasan Alafosslopia. Hätäpäissä ei tullut tarkemmin katsottua, että mitä kaikkea siellä olisi ollut tai mitä lankoja olisi kannattanut ostaa. Esim harvinaisemmat värit olisivat kiinnostaneet. Niinpä mukaan tarttui vain kassillinen ruskeaa lankaa mutta eiköhän siitä yhden paidan pohjaväriksi ole. 

Viimeinen kokonainen päivä Saariselällä kului taas retkeillen. Tällä kertaa ei kuitenkaan lähdetty minnekään kauas vaan käveltiin vain muutaman kilometrin lenkki maastossa. Eväät tietysti olivat silti mukana ja aivan mahtavia reittejä päästiin silti kulkemaan vaikka pituutta ei ollutkaan. Kävimme myös autolla Kaunispään huipulla näköalatornissa ja illalla siellä kylpylässä. Tästä oli hyvä jatkaa Lapin turneeta eteenpäin.