Huhtikuussa ei tietenkään ole kovin helppoa pitää vapaata töistä ja koulusta ja sen vuoksi valitsimme kohteeksi lyhyen ja helpon matkan päässä olevan kaupunkikohteen. Ehtona oli, että pitää päästä suoralla lennolla Turusta tai Tampereelta. Edullisuudesta tuli plussaa ja aikataulusta vielä lisää. Niinpä päädyimme viettämään kesälomareissumme Gdanskissa.
Juurikaan helpommaksi ei olisi ulkomaanreissu voinut tulla. Saimme lähteä kotoa matkaan rauhassa nautitun aamupalan jälkeen. Turun kentällä auton saa parkkiin suoraan terminaalin eteen eikä ruuhkista ole tietoakaan. Samoin Gdanskin lentokentällä kaikki sujui todella nopeasti. Olkoonkin, että meillä oli vain käsimatkatavarat mukana niin se nyt tietysti joudutti kentältä poistumista. Hotellin kautta tilattu taksikuski odotti kyltin kera siellä missä pitikin ja pääsimme suoraan auton kyytiin.
Hotellimme oli itse asiassa huoneistohotelli, josta olimme varanneet kahden makuuhuoneen huoneiston pienellä keittiöllä. Hotellilta olisi saanut myös aamupalaa mutta sitä emme ottaneet. Teinien kanssa matkustaessa koen helpommaksi kun jokainen saa syödä aamupalansa juuri silloin kun haluaa, aamut kun eivät ole päivän parhaita hetkiä.
Heti samana iltana lähdimme hieman kävelemään ja katselemaan paikkoja. Samalla oli tarkoitus bongata kauppa, josta saisimme ilta- ja aamupalatarvikkeita. Vanhan kaupungin liepeillä oli hyvin keskieurooppalainen tunnelma kun ilma oli lämmin ja ihmiset viettivät lauantai-iltaa ulkona niin terasseilla kuin ihan vain kävellen katuja pitkin. Turisteja ei vaikuttanut olevan mitenkään älyttömästi.
Kauppakin löytyi mutta olipahan kokemus! Käytävät kaupassa olivat todella ahtaat ja jos jossain olisikin ollut hieman tilaa, niin kaikki liikenevät kolot oli täytetty ylimääräisillä tavaroilla. Oli suloisessa sekamelskassa tilpehööriä ja ruokia. Mitään johdonmukaisuutta tavaroiden järjestyksessä ei ollut vaan keskellä kananmunia ja hedelmiä oli kasa mattoja. Korin kanssa ei mahtunut kulkemaan kaikkialta ja aiheutimme pahennusta kun emme oikein tienneet mitä olimme hakemassa ja mistä.
Loppuhuipennus tuli kassalla kun myyjä palveli edellämme olevaa asiakasta ja alkoi yhtäkkiä tiukkaan sävyyn kädet viuhtoen selittää meille jotakin puolaksi. Puheen sävy ja volyymi vain kasvoivat ja lopulta myyjä kaivoi jostain muovipussin asiakkaalle. Ilmeisesti hän oli pyytänyt meitä antamaan muovipussin edellä olevalle asiakkaalle. Englanti ei taipunut kyseiseltä myyjältä ollenkaan emmekä me ymmärtäneet sanaakaan puolaa, joten voimme vain arvailla miten myyjä sadatteli typeriä turisteja.
Kaupasta ulos pääseminen oli ihanaa. Tilanahtaus yhdistettynä ihmispaljouteen ja kiukkuiseen myyjään ei ollut ihan parhaita kokemuksia. Ainakin saimme tarvitsemamme ruuat ja herkkuja illaksi sekä kokemuksen, jolle voi naureskella myöhemmin.
Junat olivat hirveän söpöjä, mutta en kyllä pidempiä matkoja haluaisi näissä istuskella. |
Sunnuntaina suuntasimme junalla Sopotiin. Kuuluisa laituri ja jo lentokoneesta näkynyt ranta oli nähtävä omin silmin. Itse nautin myös Sopotin kaupungista, siellä oli todella kauniita rakennuksia ja mukava markkinatunnelma. Ihmisiä riitti, mutta pääasiassa vain pääkadulla. Heti kun poikkesi pääkadun vilinästä sivuun niin ihmismäärä rauhoittui melkein olemattomaksi. Sopotiin pääsi tosiaan helposti junalla Gdanskista. Junalipun sai ostettua aseman tunnelista ja reittikin oli melko yksinkertainen kun kyseinen juna kulkee vain edestakaisin. Pientä ongelmaa aiheutti se, että opasteet olivat pääasiassa vain puolaksi.
Hivenen häiritsevä talo. Ihan sattumalta osuimme tämän kohdalle. |
Maanantaiksi oli luvattu hieman viileämpää keliä ja pientä sateen mahdollisuutta ennen iltapäivää. Päätimme viettää päivän kirkossa ja ostoksilla. Ensin kirkkoon, sitten ostoksille jos vielä virtaa piisaa. Gdanskin vanhassa kaupungissa sijaitsee Pyhän Marian katedraali. Etukäteen tutkimme, että kirkon kello soi tasatunnein ja puolilta (kuuluikin hyvin hotelliimme joka sijaitsi aivan lähellä) ja että joka päivä klo 12 kellosta tulee esille jonkinlainen esitys. Kiersimme kirkkoa ympäri ja etsimme kelloa. Ei pitäisi olla vaikeaa löytää suurta kelloa, joka näyttää kuunkierrot, astrologisen kartan ja jopa vaihtuvat juhlapyhät. Mutta ei vain löytynyt kelloa. Kelloa kävimme itse asiassa etsimässä jo sunnuntaina mutta se löytyi vasta maanantaina kun menimme kirkkoon sisään. Kellohan sijaitsikin kirkon perällä sisätiloissa! Taas kerran kiitos hivenen vajaille englanninkielisille nettisivuille. Myös pääsymaksujen suhteen oli eri infoa englannin- ja puolankielisillä sivuilla. Itse kirkkoon pääsi ilmaiseksi, mutta kirkontorniin kiipeäminen maksoi. Torniin johti reilut 400 porrasta mutta näköala ja itse kokemus kirkon kattorakenteita pitkin kiivetessä oli joka askeleen arvoinen. Onhan noita portaita tullut kiivettyä milloin missäkin, mutta näissä oli kyllä ihan oma tunnelmansa. Ensimmäiset 150 porrasta olivat todella jyrkkää kierreporrasta ilman kaidetta. Ylös asti päästiin ja onneksi hieman satoi, sillä näköalapaikka oli todella pieni. En haluaisi olla siellä turistisesongin aikana.
Olihan ulkonakin kello jos toinenkin, mutta ei sitä mistä puhuttiin matkaoppaissa |
Tämä oli se oikea kello, jota etsimme ulkoa |
Tammikuussa puukotetun pormestarin muistolle |
Josef K. Steam punk -kahvila/baari |
Sisustuksessa riitti yksityiskohtia |
Mitä jäi käteen Puolasta? Kauniita rakennuksia, kaunis maaseutu, ihana hiekkaranta, hyvät shoppailumahdollisuudet, erittäin edulliset hinnat ravintoloissa ja paljon nähtävää ja koettavaa. Isona miinuksena se, että ilman puolankielentaitoa oli todella vaikea ottaa selvää yhtään mistään. Jopa postissa asioiminen oli hankalaa kielimuurin vuoksi. Likimain kaikki mitä netistä löytyi englanniksi, oli jollain tavalla väärää tai vanhentunutta tietoa. Onneksi oli Tripsterin opas. Ehdottomasti uudestaan joskus tännekin!
Ps. Puolassa saimme tutustua myös kaljapupuun. Yhtenä iltana jätimme kuopuksen asunnolle ja kävimme kolmestaan kävelyllä. Lähtiessä tuli laskettua asuntoon jääneiden alkoholijuomien määrä ihan vain varmuuden vuoksi. Takaisin saavuttuamme oli tarkastuslaskennan aika ja yksihän sieltä puuttui. Kuopus sanoi, että koska pääsiäinen on lähellä niin kaljapupu on varmaan käynyt. Ja olihan se, yksi tölkki löytyi hyvin piilotettuna (ja avaamattomana). Hauska uusi tuttavuus tämä tällainen kaljapupu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti