Todetaan jo nyt heti alkuun, että kaikki raskauteni ovat menneet (ainakin tähän asti) todella hyvin eikä valittamiseen pitäisi olla aihetta. Silti haluan vähän valittaa. Tämä ei todellakaan ole minulle mukavaa ja nautinnollista aikaa. Kaikkialla hehkutetaan odotuksen ihanuutta ja miten tuleva äiti hehkuu raskauden onnea plus muuta soopaa. Tottakai olen onnellinen, että olen raskaana ja jos hyvin käy, perheemme kasvaa toivotusti kesän lopulla.
Ollessani raskaana edellisen kerran eli alle 20 vuotiaana, en kärsinyt minkäänlaisista vaivoista. Ensimmäisen lapsen kohdalla taisin oksentaa pari kertaa ja loppuvaiheessa oli hieman turvotusta. That's it. Toisen kohdalla taisivat aivot olla jo niin muusia, että en muista yhtään mitään vaivoja. Nyt tällä kertaa sain alkuun kärsiä koko vuorokauden kestävästä huonosta olosta muutaman viikon. Ja kyllä kehtaan mainita tämän, vaikka pahoinvointi olisi voinut kestää kuukausia ja olisin voinut jopa oksennellakin. Vertaan kuitenkin vain omaa tämän hetkistä oloani siihen, mitä aiemmissa raskauksissani on ollut tai mitä olisi ilman raskautta.
Melkein heti sen jälkeen, kun pahoinvointi hellitti, alkoivat liitoskivut. Olin kyllä kuullut, että tällaisia vaivoja voi olla, mutta luulin niiden vaivaavan vasta loppuvaiheessa. Yllätys oli suuri kun selvisi, että kivut voivat tosiaan alkaa aikaisin ja paheta loppua kohden. Jossain mainittiin, että kivut saattavat jopa jatkua muutaman kuukauden synnytyksen jälkeen. Kiva.
Kuukauden verran sain varoa jokaista askelta. Liukas keli, autoon istuminen/nouseminen, sukkien/kenkien laittaminen ja ihan mikä vain hiemankin sivuttainen liike jaloilla sai tuskan aikaan. Pelkkä kävely tai paikallaan seisominenkin aiheutti tätä, tosin ei onneksi niin salamaniskuna kuin sivuttaisliikkeet. Pikkuhiljaa opin varomaan liikkeitäni ja nyt pystynkin jo olemaan suurimmaksi osaksi ilman kipua. Jouduin luopumaan lenkkeilystä ja joogasta, koska kumpikaan ei tuntunut hyvälle. Onneksi pyöräily sentään sujuu kunhan muistaa olla varovainen liikkeelle lähtiessä ja pysähtyessä. Eipä ollut tällaisia vaivoja nuorempana.
Nukkumisesta on myös tullut melko mahdotonta. Jos en herää vessaan riittävän useasti yön aikana niin sitten herään siihen kun puolen vartaloa on täysin puutuneena eikä asennon vaihto auta pitkään aikaan kun toista puolta pistelee niin pahasti ettei nukkumisesta tule mitään. Puutumiseen auttaa ainakin toisinaan se, että on harrastanut jonkinlaista liikuntaa päivällä. Ihan joka päivä tämäkään ei auta.
Fyysisten vaivojen lisäksi kärsin itse vaa'an näyttämistä lukemista. Tiedän oikein hyvin, että raskaana ollessa tulee kiloja ja suurin osa niistä lähtee heti synnytyksessä. Silti luvut ahdistavat todella pahasti. Vertaan tässäkin aiempiin raskauksiin ja nyt pelkkä lähtöpaino oli jo kymmenen kiloa enemmän kuin aiemmissa se viimeinen mittaus. Olen erittäin tietoinen siitä, että ylipainoisena minulle ei saisi tulla painoa kuin muutama kilo ja siksikin ahdistaa kun näin reilussa puolessa välissä raskautta painoa on jo tullut 5 kiloa. En todellakaan ole vaivannut päätäni nuorempana vaa'an lukemilla.
No puoliväli on jo ohitettu joten enköhän selviä loppupuolestakin. Antaa niiden nauttia raskaudesta, jotka siitä pitävät. Itse en kuulu tähän joukkoon ja odotan jo innolla alkusyksyä kun saan vartaloni taas omaan käyttööni. Onneksi vauva voi hyvin ja on autuaan tietämätön äidin päänliikkeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti